23.12.2014

NEITSYT MARIAN JÄLJILLÄ: Guadalupesta pyhä piika pikkaraiseen

Varkauden taidemuseossa meneillään olevan valokuvanäyttelyn keskiössä on meksikolaisten oma Neitsyt Maria ja kansallispyhimys, Guadalupen Neitsyt, jonka ilmestykseen liittyvän ihmeen kerrotaan tapahtuneen lähes 500 vuotta sitten juuri joulukuussa. Näin joulun aikaan Neitsyt Maria pyhässä äitiydessään nousee hieman näkyvämpään osaan myös omassa kulttuurissamme.  Uuden vuoden vaihteessa Guadalupen Neitsyt saa meksikolaiset liikkeelle ilmestyspaikalle nimettyyn basilikaansa, kun miljoonat pyhiinvaeltajat saapuvat kiittämään neitsyttä menneestä vuodesta, terveydestä ja uuden vuoden alkamisesta.


Kuva: Matleena Jänis
Guadalupen ihme- näyttelyyn voi tutustua ainakin kolmella tavalla. Kiireisempi kävijä voi katsella ja fiilistellä Matleena Jäniksen värikylläisten ja Minna Parkkisen maalauksellisten valokuvien parissa. Mikäli aikaa on käytettävissä enemmän, voi paneutua Outi Fingerroosin seinäteksteihin, jotka taustoittavat Guadalupe- legendan syntyä ja sen yhteyttä Meksikon ja sen alkuperäisväestön historiaan. Teemaa voi syventää edelleen tutustumalla tarinoihin tumman neitsyen merkityksestä valokuvissa esiintyvien henkilöiden elämässä.

Kulttuurien kohtaamisen kysymykset tulevat näyttelyn kautta esiin monella tapaa. Näistä päällimmäisin liittyy näyttelyn syntyyn, kun näyttelyn työryhmä lähti matkaan pimeän ja kylmän vuodenajan Pohjolasta ja ilmiasultaan varsin niukasta ja värittömästä uskontokulttuurista. Meksikossa se kohtasi räiskyvän värikylläisen maailman, jonka elämäniloinen, kaupunkikuvassa ja arjessa läsnä oleva uskonnollisuus herätti huomiota visuaalisuudellaan ja tarinoillaan. Tästä kulttuurien kohtaamisesta syntyi taidenäyttely, etnologinen tutkimusmatka ja matkakertomus.


Kuva: Matleena Jänis
Nykypäivässä näkyvän Guadalupen Neitsyt-kultin kautta tekijöille avautui yhteys paljon vanhempiin ja syvempiin kerroksiin sekä kulttuurien kohtaamisen väkivaltaiseen historiaan. Kun espanjalaiset konkistadori Cortésin johdolla valloittivat maan v.1521, asteekkien ajanlaskun mukainen maailmanloppu lähes toteutui. Uuden siirtomaan pääkaupunki Meksiko rakennettiin tuhotun intiaanikaupungin Tenochtitlánin päälle. Merkittävimmän asteekkitemppelin paikalle, jopa sen kiviä käyttäen, rakennettiin katolinen Marian ylösnousemuksen kirkko. Vuosien mittaan lähes 90 % kaupungin alkuperäisväestöstä menehtyi.


Kuva: Matleena Jänis
Eurooppalaisten valloituksen aiheuttamaa kulttuurikonfliktia siloittamaan tarvittiin ihme. Kymmenen vuotta valloituksen jälkeen Guadalupen Neitsyt ilmestyi köyhälle intiaanille ja on siitä lähtien toiminut siltana vanhan intiaanikulttuurin ja katolisuuden välillä. Kaikkien meksikolaisten lempeä äiti on tuonut lohtua ja toivoa sitä tarvitseville. Guadalupen Neitsyt on synkretistinen Maria, jossa eurooppalaiseen katolisuuteen sekoittui vanhoja paikallisia uskomuksia ja yhtymäkohtia mm. asteekkien Tonantzin-jumalattareen, joita molempia yhdistää kosmiset mittasuhteet saava äitiys. 

Alkuperäiskansojen oikeuksista taistellaan Meksikossa edelleen ja tumma neitsyt otetaan tarvittaessa mukaan osaksi rintamaa.


Kuva: Matleena Jänis
Neitsyt Maria on ollut merkittävässä roolissa suomalaisessakin kansanperinteessä, mitä tulee Marian esiintymisen runsauteen Suomen kansan vanhoissa runoissa ja loitsuissa. Neitsyt Marian puoleen on käännytty monenlaisessa hädässä ja erityisesti naisten elämänpiiriin liittyvissä huolissa lapsenpäästöstä kivun lievitykseen. Aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta, itkijänaiset saattoivat samaistua poikansa menettäneeseen Mariaan, kärsivään äitiin. Maria asettui välittäjäksi tämän- ja tuonpuolisen, arkisen ja jumalallisen välille, esiintyen rinnan Kipu-neitojen ja Tuonen-tyttöjen kanssa kalevalaisissa maisemissa.


Kuva: Matleena Jänis
Etenkin itäisessä, karjalaisessa kulttuuripiirissä ja ortodoksisessa uskontoperinteessä esikristillisen uskonnon aineksia säilyi poikkeuksellisen pitkään, 1900-luvun alkupuolelle saakka. Siihen yhdistyi virallisen uskonnon rinnalla myös kansanomaista Marian kunnioitusta, kuten latinaisamerikkalaisten synkretistisissä, uskontoja sekoittavissa ja paikallisuuteen sopeuttavissa Maria-kulteissa. Suomalaisten Marialta ei niinkään odotettu ihmetekoja vaan avuksi tulemista. Marialle kohdistettu pyyntö osana rukousta tai loitsua voimisti sitä ja parantajan toiminnan vaikutusta. Oheisia sanoja voi kokeilla vaikka talven viimoja vastaan (SKVR 14/513, 954.).


Kuva: Matleena Jänis
Maria, matala neitsyt
Rakas neiti armollinen
Pyhä piika pikkarainen.

Neitsyt Maria emoni
Rakas äiti armollinen
Sie olet vanhin vaimoloista
Eläjistä ensimmäinen
Tule tänne tarvittaessa
Käy tänne kutsuttaissa
Hätähisen huutaessa
Pakkohisen parkuessa
Sukka hyyssä, jalka jäässä
Iho kaikki iljenessä
Paijan kaulus kalkkaloissa
Hallassa hamehen helma.

-Tuula

1.12.2014

MUSEOKÄYNTI KOSKETTAA ARJEN KESKELLÄ

Museon asiakaspalvelussa ja museo-oppaan työssä kohtaan museon kävijöitä päivittäin.  Yksittäiskävijä saattaa poiketa museoon päiväkävelyn tai asiointireissun yhteydessä, joku on rakentanut itselleen kokonaisen kulttuuripitoisen vapaapäivän. Museokäynti on usein myös sosiaalinen ja eri sukupolvia yhdistävä tapahtuma. Aikuiset lapset tuovat iäkkäitä vanhempiaan museoon tai isovanhemmat lastenlapsiaan, kuten koulujen syyslomaviikolla tapahtui. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla ja sinne on vapaa pääsy, sinne on siis helppo poiketa.

Varkauden koululaisia Mennään museoon- viikon työpajassa lokakuussa 2014.

Työni antoisimpia puolia on nähdä kävijöiden reaktioita ja jakaa kokemuksia, varsin moni kun haluaa antaa poislähtiessään välitöntä palautetta näyttelyistä. Mm. Mäntysten näyttelyä tultiin katsomaan varta vasten pitkästäkin matkasta ja lähtiessä todettiin, että "upea näyttely, tämän takia kannatti tulla satojenkin kilometrien takaa". Olavi Mäntysen maalaukset ja Taru ja Jussi Mäntysen veistokset muodostivat moni-ilmeisen näyttelykokonaisuuden, jota ihastuneet kävijät monin sanoin kommentoivat. Mennään museoon -viikolla koululaiset ihmettelivät taideteoksia ja muodonmuutosteemaa jatkettiin naurun säestyksellä varjoteatterityöpajoissa.

Pirtinnimen laivaveistämän maalarit 1890-luvulla.
Kerroksien Varkaus- näyttely herättää muistoja ja kysymyksiä, joita etenkin näyttelyä yksin katsomaan tullut tulee monesti jakamaan museo-oppaan kanssa.  Myös verkossa julkaistua piipunjuurella- kokoelmatietokantaa kommentoitiin heti tuoreeltaan, kuinka "museo on nyt saanut koko kaupungin sekaisin kun kaikki vaan haluavat katsella kuvia ja ovat ihan koukussa niiden selaamiseen" tai "tämä on museolta todella hyvä teko, muuten ihmisten työ katoaa"

Museo on muistiorganisaatio, jonka tehtävänä on tallentaa myös aineetonta kulttuuriperintöä, kuten valokuviin liittyviä tarinoita ja tapahtumia. Piipunjuurella- sivuston kävijöitä kannustetaankin antamaan kuviin liittyviä lisätietoja ja palautetta, joka käy näppärästi sivustolla olevan koritoiminnon kautta. Myös kansalaisopistossa järjestetyssä Piipunjuurella- kurssilla heräteltiin yhdessä muistelemisen kautta menneisyyttä eloon. Museot vahvistavat näin toiminnallaan paikallista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä, ihmisten kuulumista johonkin, olemista osana isompaa tarinaa. Näihin tekijöihin on viitattu myös silloin, kun on arvioitu museoiden kävijöilleen tuottamia hyvinvointi- ja jopa terveysvaikutuksia.

Matleena Jänis: Guadalupen Neitsyt
Varkauden taidemuseossa on nyt meneillään meksikolaista arjen uskontoa ja Guadalupen Neitsyen roolia siinä kuvaava valokuvanäyttely, jonka ovat toteuttaneet valokuvaaja Matleena Jänis, kuvataiteilija Minna Parkkinen ja professori Outi Fingerroos. Näyttelyn värikylläisten ja maalauksellisten kuvien myötä toisenlainen maailma ja kulttuuri avautuu eteemme meidän tarvitsematta matkustaa mihinkään. Parkkisen sanoin taiteilijat ovat halunneet kuvata sitä, millaisia välineitä ihminen käyttää saadakseen toivoa ja voimaa elämäänsä. Museo-oppaana pääse joskus osalliseksi näyttelyn syvästi koskettaman kävijän kokemuksia ja näyttelyn herättämiä henkilökohtaisia merkityksiä. Erään näyttelyssä kävijän sanoin "ihme johdatti minut tähän näyttelyyn ja myös täällä koin ihmeen". Guadalupesta lisää seuraavassa blogissa.

Tuula

21.10.2014

Myytit heräävät eloon Varkauden taidemuseossa

ELÄINIHMISIÄ JA IHMISELÄIMIÄ MÄNTYSTEN NÄYTTELYSSÄ

Kuvanveistäjä Taru Mäntynen on kiinnostunut kalliopiirroksista ja löytänyt niitä matkoillaan itsekin. Yksi tällainen sammaleen alta löytynyt naista ja hirveä esittävä kalliopiirros on kuvattu veistokseen Siitä syntyi kultasarvi (2014). Ihmisen ja hirven olemuksen yhdistyminen näyttäytyy myös Silosorkassa (2003). 
Taru Mäntynen Siitä syntyi kultasarvi 2014


            
Taru Mäntynen Silosorkka 2003.
Ihmiskunnan vanhan uskomusjärjestelmän totemismin mukaan jonkin suvun tai klaanin jäsenillä on ollut erityinen tai maaginen suhde tiettyyn eläimeen. Pohjoiset kansat ovat palvoneet erityisesti karhua pyhänä kantaisänään. Toteemin piiriin kuuluvalla on sanottu olevan kaksi nimeä ja luontoa: ”Hänessä on rinnatusten kaksi olentoa, ihminen ja eläin”. 

Suomestakin kantautui varhaisiin historiankirjoituksiin kertomuksia täällä silloin asuneiden ihmisten jakautumisesta hirvi- ja karhukansaan. Suomesta löytyneiden kivikauden hirven- ja karhunpääaseiden veistotaiteessa eläimen kuvaus on ilmeikästä ja elävää. Eläinmytologian peruiksi on ajateltu myös Savossa ja Karjalassa tyypillisesti esiintyviä eläinaiheisia sukunimiä, kuten Karhusia, Hirvosia, Kettusia ja Jäniksiä.

Jussi Mäntynen Kallela-ilves 1925.
    
Jussi Mäntynen Vanha karhu 1960.





















Karjunkaatajat ovat havainneet, kuinka karhu nyljettynä muistuttaa ihmistä, vain peukalot puuttuvat. Karhu myös saattaa ihmismäisesti nousta seisomaan kahdelle jalalle paremmin nähdäkseen ja jopa vihellellä. Paljon on tarinoita karhun ihmismäisyydestä ja ilmeikkyydestä, kuten myös ihmisen ”karhumaisuudesta” . Tarun isoisä kuvanveistäjä Jussi Mäntynen on luonnehtinut veistostaan Vanhasta karhusta (1960) omaksikuvakseen.  Akseli Gallen-Kallela tunnisti omaa näköisyyttä Jussi Mäntysen ilves-veistoksessa (1925).
Taru Mäntynen Tango metsässä 1985.
Pohjoisten kansojen keskuudessa elää myytti ihmisen ja karhun yhteisestä alkuperästä ja sukulaisuudesta. Näillä alueilla esiintyy mm. tarinoita veljiensä kaltoinkohtelemasta ja metsään paenneesta siskosta, joka pelastautuu turvaan karhunpesään, viettää siellä talven karhun kanssa eläen ja synnyttää tälle pojan. Myös moninaiset karhunmetsästys ja –peijaisrituaalit ovat luoneet säännöstöä sille, ettei saaliseläimenä ollutta ”sukulaismiestä” kohdeltu kuinka tahansa. Karhun peijaisissa tai Kouvon häissä symbolisesti uusinnettiin karhun ja ihmisen välinen sukuside sitomalla karhu aviosukulaiseksi ja varmistettiin samalla metsän suopeus eränkävijöitä kohtaan.

-Tuula 

8.10.2014

Piipun juurella - Teollisuuskaupunkien museotieto avoimeksi


Piipun juurella on Varkauden museoiden, Forssan museon ja Valkeakoskella Visavuoren museosäätiön yhteenliittymä, jonka kokoelmayhteistyön tarkoituksena on edistää pienten teollisuuskaupunkien kokoelmien saatavuutta verkkoympäristössä. Museot myös jakavat yhteisen kokoelmanhallintajärjestelmän.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman Piipun juurella -digitointihankkeen tavoitteena on tuoda julkisesti saataville monipuolista ja hyvillä taustatiedoilla varustettua aineistoa teollisuuden historiasta. Kulttuuriperintöaineistojen tallentaminen, tutkimus ja saavutettavuuden parantaminen ovat osa teollisuushistorian kulttuurisen kestävyyden kehittämistä.


Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Alvar Aallon suunnittelema Varkauden saha vuonna 1961.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävä, v. 1948 valmistunut saha purettiin v. 1975.

Varkauden museoiden yli miljoona valokuvaa sisältävässä valokuva-arkistossa ovat harvinaisen kattavasti dokumentoituina Varkauden sekä myös yleisemmin teollisuusyhteisön historia, teollisuustyö ja teolliset prosessit. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän hankerahoituksen myötä olen nyt työskennellyt kuukauden ajan Varkauden museoilla Piipun juurella -hankkeen kokoelma-assistenttina. Työnkuvani muodostuu valokuvien tutkimus- ja luettelointityöstä. Hankkeessa keskitytään Varkauden alueen teollisuuden kuvamateriaaliin pääasiassa 1940 - 1960-luvuilta.

 Olen luetteloinut esimerkiksi arkkitehti Alvar Aallon ja A. Ahlström Osakeyhtiön väliseen yhteistyöhön liittyviä rakennusvalokuvia sekä valokuvia Varkauden talotehtaasta ja vaneritehtaasta. Työnkuvani on siinä mielessä ideaali, että valokuvien kautta Varkauden historia ja sen teollisuuden historia käyvät minulle koko ajan tutummiksi. Aiemmin olen tutkinut sahatoimintaa ja -yhteisöä Pohjois-Pohjanmaalla Kalajoella, enkä tuntenut Varkautta entuudestaan kovinkaan hyvin. Kaupunkiin on mukava tutustua myös pyöräilemällä, ja on hauska löytää eroja ja yhtäläisyyksiä entisajan ja nykypäivän Varkaudesta. Suuren vaikutuksen minuun ovat tehneet järvimaisemien lisäksi tietysti itse tehtaat keskellä kaupunkia, komea kokoelma kauniita vanhoja puutaloja, yhtenäisenä säilynyt Kauppakatu sekä 60-vuotisjuhlaa tänä vuonna viettävä Vesitorni.


Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Varkauden vesitorni rakenteilla 
vuonna 1953.
Olennainen osa kuva-arkistoaineiston saattamista digitaaliseen muotoon ja digitaalisesti saavutettavaksi on tietysti itse digitoinnilla. Tavallisesti digitointi museoissa on tapahtunut skannaamalla. Varkauden museo on kuitenkin kehittänyt omien kokoelmiensa pohjalta uudenlaista digitointimenetelmää. Museon valokuvaaja digitoi valokuvia ja arkistomateriaalia reprokuvaamalla skannaamisen sijasta. Kuvaamalla tehdyn digitoinnin etuja ovat nopeus, laatu ja kustannustehokkuus. Lisäksi menetelmä säästää ainutlaatuista originaaliaineistoa.

Piipun juurella -hankkeessa Forssan museon vuoden 2014 digitointiteema on "Laulu Lounais-Hämeelle" ja painotus kansatieteellisen aineiston esilletuomisessa, jonka pohjana on 1920-luvulta saakka järjestelmällisesti koottu kotiseutuaineisto. Valkeakosken Visavuoren osalta Emil Wikströmin valokuva-aineisto on tarkoitus digitoida kokonaisuudessaan, ja tämän lisäksi aloitetaan Kari Suomalaisen pilapiirroskokoelman digitointi.


Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Naistyöntekijöitä Varkauden talotehtaalla vuonna 1944.

Piipun juurella -hankkeen museot tuovat julkisesti saataville kansallisesti merkittävän ja laajan kokoelman teollisuushistorian kulttuuriperintöä. Museoiden yhteinen asiakasliittymä www.piipunjuurella.fi avataan yleisölle tänä syksynä. Tähän liittyen Varkauden museot järjestää yhteistyössä Soisalo-opiston kanssa loka-marraskuussa kurssin, joka aloitetaan kolmella paikallishistoriaan liittyvällä muisteluillalla ja jota jatketaan asiakasliittymän käytön opettelulla. Asiakasliittymä mahdollistaa muun muassa Varkauden museon digitoitujen ja luetteloitujen valokuvien selaamisen.

-Tuija