31.1.2014

Ennen - nyt

Uutta ja vanhaa kuvaa vertaillaan nyt Savontie 30 sijaitsevan rakennuksen tiimoilta. Kyseessä on vuonna 1930 valmistunut Työvoiman talo. Keltainen kivilinna oli Savontien työläisalueen ensimmäinen alunpitäenkin liiketaloksi tehty rakennus.


Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Työvoiman talo Satakunnankadun puolelta kuvattuna
Varkauden museot/ Maria Kananen
60- ja 70-luvuilla Työvoiman talon ympärille nousi elementtikerrostaloja

Aluksi talo oli kaksikerroksinen, mutta sitä korotettiin kerroksella jo vuonna 1946. Rakennuksessa aloitti toimintansa heti Työväen Osuuskaupan ravintola sekä myymälä. Kahteen osaan, karvahattu- ja ykköspuoleen, jaettu ravintola sijaitsi toisessa kerroksessa. Katukerroksessa oli myymälätila, jossa kukin osasto oli erotettu väliseinin omaksi liiketilakseen. Vuoden 1946 piirustusten mukaan alakerrassa oli omat sisäänkäyntinsä kangas- ja jalkineosastolle, sekatavara- ja rautaosastolle sekä liha- ja leipäosastolle. Ravintolan ja myymälän lisäksi rakennuksessa oli alussa johtajan asunto. Korotuksen jälkeen kolmanteen kerrokseen rakennettiin kahdeksan asuinhuoneistoa.

Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Työvoiman talo Savontieltä kuvattuna
Mutta eivät rakennuksen käyttötarkoitukset tähän loppuneet. Kellarissa oli osuuskaupan jäähdyttämö, ensimmäinen laatuaan Varkaudessa. Lisäksi kellarikerroksessa oli painijoiden harjoitustilat.

Työvoiman talossa oli ravintolatoimintaa vielä 1990-luvulla. Nykyään kaikissa kerroksissa on asuntoja, katutasossa myös muutama liiketila. 

Minulla on ihan henkilökohtainen suhde tähän keltaiseen yli 70-vuotiaaseen rakennukseen. Talon kolmannessa kerroksessa sijaitseva kaksio oli kotini nämä yhdeksän Varkaudessa viettämääni kuukautta. Tämä onkin viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä museolaiset tänne jatkossa kirjoittelevat!

Maria

1 kommentti:

  1. Tahvo Ruokonen23.11.2014 15.17

    Kyllä nyt en voi olla kommentoimatta yhtä unohtumatonta asiaa Työnvoiman talosta. Sinne mentiin pihan puolelta kellariin, jossa oli iso mankeli, sellainen arkkuvehje. Piti olla tarkkana kun arkku kallistui toiseen päähän ja toiselle puolelle piti asettaa tela lakanoineen. Tulipa tutuksi 40-luvulla. Tunnen vieläkin sen vetokiskon ja rattaan rasvan hajun.

    VastaaPoista