30.7.2014

Museo taluttaa taiteen ulos talosta




Intendentin huomiota taiteen ja taiteilijoiden merkityksestä



Museum of no Art

Noin 200 kilometrin päässä Varkaudesta sijaitsee kaupunki, joka on omamme tavoin rakentunut metsäteollisuuden ympärille. Nykyään Mänttä-Vilppula tunnetaan myös tasokkaana taidekaupunkina. Serlachius-museoiden tämän keväinen mainoslause Miljoonien museohanke meni metsään tiedottaa oivaltavasti juuri valmistuneesta Göstan Paviljongista.

Taiteilija Riiko Sakkinen on luonut Paviljongin yhteyteen museon, joka esittelee näyttelytiloissaan museokaupan tuotteita - ei taideteoksia. Sakkinen kritisoi Museum of No Art -teoksellaan museoinstituutioita, joille MuNa:n tavoin keskiössä ovat raha ja valta. Taide ja taiteilijat sitä vastoin ovat jääneet merkityksettöminä sivurooliin. Museoammattilaisen silmissä kovalta vaikuttaa myös yleisön kohtalo, sillä MuNa:n toiminta-ajatusta tulkiten asiakkaat kartuttavat ainoastaan museokaupan kassaa eivätkä omaa tieto- tai elämyspankkiaan.  Sakkisen luoma Museum of No Art on täynnä uhkakuvia, jotka on hyvä tiedostaa. Loisiko sitten Art of No Museum positiivisempia tulevaisuuden näkymiä?


Art of No Museum – taidetta näyttelysalien ulkopuolelle

Toisin kuin Museum of No Art:ssa, Varkauden taidemuseossa taiteilijat, taidekokoelmat ja yleisö muodostavat toiminnan ytimen – olkoon niin myös tulevaisuudessa. Tähän pyritään monin keinoin muun muassa museon harjoittamalla sijoitustoiminnalla. Tässä yhteydessä sitä voitaneen Sakkisen hengessä kutsua Art of No Museum –aktiviteetiksi, joka venyttää taidekokoelmien ja museon välistä napanuoraa museorakennuksen ulkopuolelle.

Suurin osa Varkauden kaupungin taidekokoelmista on alun perin hankittu ja sijoitettu kaupungin julkisiin tiloihin. Yksi museokokoelmien esillepanon muoto onkin sijoitustoiminta, jonka myötä kokoelman teoksia on mahdollista esitellä myös muualla kuin museon näyttelytiloissa. Kuten pankkimaailmassa myös museokentällä sijoituksiin liittyy riskejä. 

Koska museoiden tehtävänä on siirtää kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, vaatii sijoitustoiminta tästä syystä huolellista esivalmistelua ja tarkkaa jälkivalvontaa sekä saumatonta yhteistyötä sijoituspaikkojen kanssa, jotka omalta osaltaan vastaavat teosten turvallisuudesta ja valvonnasta. Yleisölle näkyvimmän osan, teosten kuljettamisen ja ripustamisen lisäksi, teosturvallisuusriskien ehkäisy -kokoelmanhallinnan monivaiheisten toimenpiteiden ohella- tekevät sijoitustyöstä aikaa vievän prosessin.


Esa Lohikainen vastaa Varkauden museossa taideteosripustuksista.


Tietystä vaativuustasostaan huolimatta sijoitustoiminta on taide- ja museokasvatuksellisista näkökulmista perusteltua. Sijoittamalla taideteoksia julkisiin tiloihin museoilla on mahdollisuus madaltaa kynnyksiä, ottaa askel yhteisöllisempään suuntaan, tehdä taiteesta helposti saavutettavaa, nautittavaa ja kaivattavaa. Näin taide ja taiteilijat saadaan osaksi kaupunkilaisten elämää. Varkaudessa sijoitustoiminta on kysyttyä ja taide koetaan tärkeäksi arjen osaksi myös työpaikoilla: taideteoksista nautitaan, niihin kiinnytään, niitä arvostetaan ja niistä kannetaan huolta.


Lahjoituskokoelma taiteilijalta

Vuonna 1997 Varkauden kaupunki sai merkittävän lahjoituksen kuvataiteilija Lars Holmströmiltä.  Lahjoitus kattoi tuolloin yli sata taideteosta. Sen jälkeen Holmströmin kokoelma on karttunut taiteilijan tekemin yksittäisin taideteoslahjoituksin, joihin myös Argon 4 –reliefimaalaus kuuluu. Teos on Varkauden taidemuseon viimeisin sijoitus kaupungin julkisiin tiloihin. Kuka on taiteilija teoksen takana?


Lars Holmströmin reliefimaalaus Argon 4 vuodelta 2007.
Sininen väri sopii sairaalaan. Sinisen tiedetään - vihreän värin lailla - alentavan verenpainetta ja hidastavan valtimon sykettä, rauhoittavan ja vähentävän hermostollisia ja kehollisia jännitystiloja.
 

Lars Holmström  – ikuisesti jatkuvaa energiaa Varkaudesta

Kuvataiteilija, taidemaalari ja –graafikko Lars Holmström on arvostettu, kansainvälisilläkin kentillä palkittu pitkän linjan kuvataiteilija. Hän syntyi Tampereella 65 vuotta sitten, mutta vietti lapsuus- ja nuoruusvuodet, 1952-1971, Varkaudessa. Varkauden ajoista Holmströmin päällimmäiset muistot liittyvät ”ikuisesti jatkuvaan energiaan”.  ”Se oli tämä tehdas. Se vaikutti nuoreen mieheen konkreettisesti taloudellisella turvallisuudellaan, mutta myöhemmin myös surrealistisesti”, taiteilija on todennut. 

Holmströmin perhe asui 1950 - 1960-luvun taitteessa Wredenkadulla alun perin Tehtaan hotelliksi valmistuneessa jugend-rakennuksessa, joka sittemmin muokattiin Ahlströmin virkamiesten ja insinöörien asunnoiksi. Nykyään Valter ja Ivan Thomén suunnitelma 100-vuotias rakennus toimii Varkauden museoiden näyttelytilana, joissa pidettiin vuonna 2009 Holmströmin 60-vuotisjuhlanäyttely. "On haastavaa ja kivaa pitää näyttely entisessä olohuoneessa ja makuuhuoneessa! Asuimme ensin alakerrassa ja sittemmin yläkerrassa. Tosin on valitettavaa, että arvorakennuksen sisätiloja on muutettu liian paljon", taiteilija on kertonut.      

Lars Holmströmin taiteelliset lahjat tulivat esille jo 8-vuotiaana, jolloin hän sai palkinnon koulun piirustuskilpailussa. Kuvataiteelliseen ilmaisuunsa Holmström on saanut vaikutteita muun muassa Varkauden konepajalta, jossa hänen isänsä työskenteli. Isä toi työpaikaltaan pojalleen piirustuspapereita, joiden toisella puolella oli höyrykattilapiirroksia. Pääsipä Lars joskus myös vierailemaan isänsä työpaikalla. ”Konepajalla käynnistä jäi metallinen olo, ja sieltä minulle jäivät tietyt materiaalit käyttöön. Höyrykattilapapereille piirtelykin on vaikuttanut reliefeihini, niissä oli mielenkiintoisia muotoja.”

Lars Holmström on kertonut saaneensa myös Varkauden yhteiskoulusta monia tärkeitä vaikutteita. Erityisesti kuvaamataidon opettajansa Armas Männistön antamia impulsseja hän muistelee yhä lämmöllä. Holmström haaveili lapsena arkkitehdin urasta, mutta lukioaikana kuvataide ja maalaaminen alkoivat kiinnostaa häntä enemmän. Holmström valmistuikin taidemaalariksi Lahden taideoppilaitoksesta vapaan taiteen linjalta vuonna 1973. 


Taiteen merkkikielestä merkitykseen

Lars Holmström alkoi käyttää 1990-luvulla alkuaineiden nimiä serigrafioidensa nimeämiseen.  Hänen reliefimaalauksensa nimi Argon 4 viittaa maapallon yleisimpään jalokaasuun, jota löytyy ilmakehästämme. Taiteilija kertoo: ”… teoksen ilmakehä ilmentää kuitenkin enemmänkin maisemallisia ulottuvuuksia kuin Argon-alkuaineen ominaisuuksia”. 

Holmströmin tyyli rakentuu geometrisista peruselementeistä, se on harkiten sommiteltua ja viimeisteltyä. Hän toteuttaa taidetta konkretistien tavoin ns. älylliseltä perustalta. "Ymmärsin, että värit ja muodot sinällään kuvan perustekijöinä kiinnostavat minua",  Holmström on todennut. 

Lars Holmströmin taideteokset eivät ole luonnonmukaisia esityksiä yksiselitteisine tarinoineen vaan niistä löytyy useita tasoja, jotka ruokkivat katsojan mielikuvitusta. Taide ei olekaan ristisanatehtävä, johon on olemassa vain yksi oikea ratkaisu. Holmström on kertonut, että hänen abstraktien teostensa merkkikieli viittaa ajan ja maailman kokemukseen. Kuvan voi ymmärtää arkeologisena fragmenttina, joka kertoo vain osan menneisyyden salaisuuksista jättäen katselijan täydentämään arvoitusta. 

Argon 4, on muiden korkeatasoisten taideteosten lailla, ikkuna toiseen maailmaan. Se synnyttää uusia ajatuksia ja näkökulmia kuten myös tuoreita ja innovatiivisia ajattelu- ja ratkaisumalleja. Taide herättää tunteita, tarjoaa elämyksiä ja mielihyvää, antaa henkisiä eväitä, kehittää kauneudentajua, parantaa elämänlaatua - vain muutamia positiivisia seikkoja mainitakseni. Taiteella ja taiteilijoilla on siis merkitystä.

- Maarit


3.7.2014

Kesätyöntekijän kuulumisia


Kun sain kuulla pääseväni töihin Varkauden Museoon, olin innoissani. Olin hakenut paikkaa jo pari vuotta ja tälläkin kertaa ehdin jo ajatella, etten pääsisikään.

Töihin päästyäni minut laitettiin maalaamaan – Hei! Eihän tämä tuntunut lainkaan työltä! Maalaaminen kun kuului muutenkin harrastuksiini.

Maalasin valtaisan sirkuksen, joka tuli festivaaliviikko Vekara Varkautta varten. Todellinen työni alkoi silloin, kuten sain huomata. Pidimme yllä Harlekiini-työpajaa, jossa lapset saivat tehdä viirin kuvitteelliseen sirkukseen. Lapsia tulikin yllättävän paljon – Ensimmäisenä päivänä tuli peräti yhteensä seitsemänkymmentä lasta! Ja aamupäivästä lapsia oli yhtä aikaa peräti viisikymmentä.

Tehtäväni oli opastaa lapsia viirien teossa ja valvoa toimia. Täytyy myöntää, että aluksi minua vähän arvelutti. Entä jos joku lapsista saisi raivokohtauksen? Tai ryhtyisi ylivilkkaaksi? Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut ja lapset olivat hyvin keskittyneitä viireihin ja selostivat minulle elämästään. Ohjaus oli myös helppoa ja mielekästä maalausharrastukseni vuoksi ja lapset ottivat neuvoni ja apuni vastaan innoissaan.

Samaan aikaan, kun lapset hyörivät työpajassa, esittelin välillä aikuisille museota. Meillä on kaksi näyttelyä: Marko Viljakan ”Koiran Unta” ja Rautalammin museolta lainassa oleva ”Mesenaatit vaihtoon”-näyttely.

Kaksi seuraavaa työpaja päivää olivat rauhallisempia ja luonnollisesti Vekara Varkaus-viikon jälkeen on ollut hiljaisempaa ja työt erilaisia. Lähinnä järjestelyä ja koneen kanssa työskentelyä, sekä vanhan käsialan selvittämistä.

Hiljaisista päivistä huolimatta olen viihtynyt, sillä työpaikkani on rento ja työkaverit mukavia. Lisäksi haen opiskelemaan historiaa ja arkeologiaa ja tämä työ avaa siihen ovia.

Olen myös päässyt seuraamaan Marko Viljakan työskentelyä, kun taiteilija on puuhaillut ”Tyhjän taulun” kanssa. Olen oppinut uusia maalauskikkoja ja saanut samalla rentouttavaa ja mukavaa juttuseuraa hiljaisten päivien ratoksi.

"Koiran Unta"-näyttelyn nimikkotyö
 - Hanna Laitinen