23.12.2014

NEITSYT MARIAN JÄLJILLÄ: Guadalupesta pyhä piika pikkaraiseen

Varkauden taidemuseossa meneillään olevan valokuvanäyttelyn keskiössä on meksikolaisten oma Neitsyt Maria ja kansallispyhimys, Guadalupen Neitsyt, jonka ilmestykseen liittyvän ihmeen kerrotaan tapahtuneen lähes 500 vuotta sitten juuri joulukuussa. Näin joulun aikaan Neitsyt Maria pyhässä äitiydessään nousee hieman näkyvämpään osaan myös omassa kulttuurissamme.  Uuden vuoden vaihteessa Guadalupen Neitsyt saa meksikolaiset liikkeelle ilmestyspaikalle nimettyyn basilikaansa, kun miljoonat pyhiinvaeltajat saapuvat kiittämään neitsyttä menneestä vuodesta, terveydestä ja uuden vuoden alkamisesta.


Kuva: Matleena Jänis
Guadalupen ihme- näyttelyyn voi tutustua ainakin kolmella tavalla. Kiireisempi kävijä voi katsella ja fiilistellä Matleena Jäniksen värikylläisten ja Minna Parkkisen maalauksellisten valokuvien parissa. Mikäli aikaa on käytettävissä enemmän, voi paneutua Outi Fingerroosin seinäteksteihin, jotka taustoittavat Guadalupe- legendan syntyä ja sen yhteyttä Meksikon ja sen alkuperäisväestön historiaan. Teemaa voi syventää edelleen tutustumalla tarinoihin tumman neitsyen merkityksestä valokuvissa esiintyvien henkilöiden elämässä.

Kulttuurien kohtaamisen kysymykset tulevat näyttelyn kautta esiin monella tapaa. Näistä päällimmäisin liittyy näyttelyn syntyyn, kun näyttelyn työryhmä lähti matkaan pimeän ja kylmän vuodenajan Pohjolasta ja ilmiasultaan varsin niukasta ja värittömästä uskontokulttuurista. Meksikossa se kohtasi räiskyvän värikylläisen maailman, jonka elämäniloinen, kaupunkikuvassa ja arjessa läsnä oleva uskonnollisuus herätti huomiota visuaalisuudellaan ja tarinoillaan. Tästä kulttuurien kohtaamisesta syntyi taidenäyttely, etnologinen tutkimusmatka ja matkakertomus.


Kuva: Matleena Jänis
Nykypäivässä näkyvän Guadalupen Neitsyt-kultin kautta tekijöille avautui yhteys paljon vanhempiin ja syvempiin kerroksiin sekä kulttuurien kohtaamisen väkivaltaiseen historiaan. Kun espanjalaiset konkistadori Cortésin johdolla valloittivat maan v.1521, asteekkien ajanlaskun mukainen maailmanloppu lähes toteutui. Uuden siirtomaan pääkaupunki Meksiko rakennettiin tuhotun intiaanikaupungin Tenochtitlánin päälle. Merkittävimmän asteekkitemppelin paikalle, jopa sen kiviä käyttäen, rakennettiin katolinen Marian ylösnousemuksen kirkko. Vuosien mittaan lähes 90 % kaupungin alkuperäisväestöstä menehtyi.


Kuva: Matleena Jänis
Eurooppalaisten valloituksen aiheuttamaa kulttuurikonfliktia siloittamaan tarvittiin ihme. Kymmenen vuotta valloituksen jälkeen Guadalupen Neitsyt ilmestyi köyhälle intiaanille ja on siitä lähtien toiminut siltana vanhan intiaanikulttuurin ja katolisuuden välillä. Kaikkien meksikolaisten lempeä äiti on tuonut lohtua ja toivoa sitä tarvitseville. Guadalupen Neitsyt on synkretistinen Maria, jossa eurooppalaiseen katolisuuteen sekoittui vanhoja paikallisia uskomuksia ja yhtymäkohtia mm. asteekkien Tonantzin-jumalattareen, joita molempia yhdistää kosmiset mittasuhteet saava äitiys. 

Alkuperäiskansojen oikeuksista taistellaan Meksikossa edelleen ja tumma neitsyt otetaan tarvittaessa mukaan osaksi rintamaa.


Kuva: Matleena Jänis
Neitsyt Maria on ollut merkittävässä roolissa suomalaisessakin kansanperinteessä, mitä tulee Marian esiintymisen runsauteen Suomen kansan vanhoissa runoissa ja loitsuissa. Neitsyt Marian puoleen on käännytty monenlaisessa hädässä ja erityisesti naisten elämänpiiriin liittyvissä huolissa lapsenpäästöstä kivun lievitykseen. Aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta, itkijänaiset saattoivat samaistua poikansa menettäneeseen Mariaan, kärsivään äitiin. Maria asettui välittäjäksi tämän- ja tuonpuolisen, arkisen ja jumalallisen välille, esiintyen rinnan Kipu-neitojen ja Tuonen-tyttöjen kanssa kalevalaisissa maisemissa.


Kuva: Matleena Jänis
Etenkin itäisessä, karjalaisessa kulttuuripiirissä ja ortodoksisessa uskontoperinteessä esikristillisen uskonnon aineksia säilyi poikkeuksellisen pitkään, 1900-luvun alkupuolelle saakka. Siihen yhdistyi virallisen uskonnon rinnalla myös kansanomaista Marian kunnioitusta, kuten latinaisamerikkalaisten synkretistisissä, uskontoja sekoittavissa ja paikallisuuteen sopeuttavissa Maria-kulteissa. Suomalaisten Marialta ei niinkään odotettu ihmetekoja vaan avuksi tulemista. Marialle kohdistettu pyyntö osana rukousta tai loitsua voimisti sitä ja parantajan toiminnan vaikutusta. Oheisia sanoja voi kokeilla vaikka talven viimoja vastaan (SKVR 14/513, 954.).


Kuva: Matleena Jänis
Maria, matala neitsyt
Rakas neiti armollinen
Pyhä piika pikkarainen.

Neitsyt Maria emoni
Rakas äiti armollinen
Sie olet vanhin vaimoloista
Eläjistä ensimmäinen
Tule tänne tarvittaessa
Käy tänne kutsuttaissa
Hätähisen huutaessa
Pakkohisen parkuessa
Sukka hyyssä, jalka jäässä
Iho kaikki iljenessä
Paijan kaulus kalkkaloissa
Hallassa hamehen helma.

-Tuula

1.12.2014

MUSEOKÄYNTI KOSKETTAA ARJEN KESKELLÄ

Museon asiakaspalvelussa ja museo-oppaan työssä kohtaan museon kävijöitä päivittäin.  Yksittäiskävijä saattaa poiketa museoon päiväkävelyn tai asiointireissun yhteydessä, joku on rakentanut itselleen kokonaisen kulttuuripitoisen vapaapäivän. Museokäynti on usein myös sosiaalinen ja eri sukupolvia yhdistävä tapahtuma. Aikuiset lapset tuovat iäkkäitä vanhempiaan museoon tai isovanhemmat lastenlapsiaan, kuten koulujen syyslomaviikolla tapahtui. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla ja sinne on vapaa pääsy, sinne on siis helppo poiketa.

Varkauden koululaisia Mennään museoon- viikon työpajassa lokakuussa 2014.

Työni antoisimpia puolia on nähdä kävijöiden reaktioita ja jakaa kokemuksia, varsin moni kun haluaa antaa poislähtiessään välitöntä palautetta näyttelyistä. Mm. Mäntysten näyttelyä tultiin katsomaan varta vasten pitkästäkin matkasta ja lähtiessä todettiin, että "upea näyttely, tämän takia kannatti tulla satojenkin kilometrien takaa". Olavi Mäntysen maalaukset ja Taru ja Jussi Mäntysen veistokset muodostivat moni-ilmeisen näyttelykokonaisuuden, jota ihastuneet kävijät monin sanoin kommentoivat. Mennään museoon -viikolla koululaiset ihmettelivät taideteoksia ja muodonmuutosteemaa jatkettiin naurun säestyksellä varjoteatterityöpajoissa.

Pirtinnimen laivaveistämän maalarit 1890-luvulla.
Kerroksien Varkaus- näyttely herättää muistoja ja kysymyksiä, joita etenkin näyttelyä yksin katsomaan tullut tulee monesti jakamaan museo-oppaan kanssa.  Myös verkossa julkaistua piipunjuurella- kokoelmatietokantaa kommentoitiin heti tuoreeltaan, kuinka "museo on nyt saanut koko kaupungin sekaisin kun kaikki vaan haluavat katsella kuvia ja ovat ihan koukussa niiden selaamiseen" tai "tämä on museolta todella hyvä teko, muuten ihmisten työ katoaa"

Museo on muistiorganisaatio, jonka tehtävänä on tallentaa myös aineetonta kulttuuriperintöä, kuten valokuviin liittyviä tarinoita ja tapahtumia. Piipunjuurella- sivuston kävijöitä kannustetaankin antamaan kuviin liittyviä lisätietoja ja palautetta, joka käy näppärästi sivustolla olevan koritoiminnon kautta. Myös kansalaisopistossa järjestetyssä Piipunjuurella- kurssilla heräteltiin yhdessä muistelemisen kautta menneisyyttä eloon. Museot vahvistavat näin toiminnallaan paikallista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä, ihmisten kuulumista johonkin, olemista osana isompaa tarinaa. Näihin tekijöihin on viitattu myös silloin, kun on arvioitu museoiden kävijöilleen tuottamia hyvinvointi- ja jopa terveysvaikutuksia.

Matleena Jänis: Guadalupen Neitsyt
Varkauden taidemuseossa on nyt meneillään meksikolaista arjen uskontoa ja Guadalupen Neitsyen roolia siinä kuvaava valokuvanäyttely, jonka ovat toteuttaneet valokuvaaja Matleena Jänis, kuvataiteilija Minna Parkkinen ja professori Outi Fingerroos. Näyttelyn värikylläisten ja maalauksellisten kuvien myötä toisenlainen maailma ja kulttuuri avautuu eteemme meidän tarvitsematta matkustaa mihinkään. Parkkisen sanoin taiteilijat ovat halunneet kuvata sitä, millaisia välineitä ihminen käyttää saadakseen toivoa ja voimaa elämäänsä. Museo-oppaana pääse joskus osalliseksi näyttelyn syvästi koskettaman kävijän kokemuksia ja näyttelyn herättämiä henkilökohtaisia merkityksiä. Erään näyttelyssä kävijän sanoin "ihme johdatti minut tähän näyttelyyn ja myös täällä koin ihmeen". Guadalupesta lisää seuraavassa blogissa.

Tuula