11.12.2015

Teollisuuden tekijät XII, Tapio Kautovaara

VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA



Varkauden tehtaitten museo


Varkauden tehtaitten museon ensimmäiset esineet on kirjattu 1966. Museon esineistössä on runsaasti esimerkiksi tehtailta poistettuja konttorikoneita ja -kalusteita, mittareita, laboratorion mittauslaitteita, erilaisia näytteitä mm. paperi- ja vanerinäytteitä, työkaluja, valumalleja sekä metsätyövälineitä. Lisäksi tehtaitten museoon joko saatiin tai ostettiin yleensä omilta työntekijöiltä tai metsäkämpiltä myös tehtaisiin liittymätöntä esineistöä, kuten astioita sekä vaatteita, suutarin työvälineitä ja maanviljelyyn liittyvää esineistöä. Hyvin merkittävä on myös tehtaitten museoon talletettu arkistoaineisto ja valokuva-arkisto.

Hyvä esimerkki Varkauden tehtaitten museon kokoelmasta on tämä paperikone 1:n nopeusmittari. Kuva: Varkauden museo

Varkauden kotiseutu- ja taidemuseo puolestaan sai alkunsa vuonna 1956, josta käytettiin myöhemmin nimeä Savon museo ja taidemuseo. Museo sai näyttelytilat Vesitornin alakerrasta. Kulttuurihistoriallinen museo muutti Vesitornista nykyiselle paikalleen Wredenkadulle, entiseen tehtaan hotelliin, vuonna 1984.

Varkauden tehtaitten muso ja Savon museo eli nykyinen Varkauden museo yhdistyivät kun A. Ahlström osakeyhtiön Tehtaan museon teollisuusesineistö siirtyi Varkauden kaupungin kokoelmiin 1980-luvun lopussa. 



Tapio Kautovaara


Tapio Kautovaara laboranttina Varkauden tehtaitten laboratoriossa. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Tapio Kautovaara työskenteli Varkauden tehtaitten laboratoriossa, mutta tämän työn ohella toimi myös Varkauden tehtaitten museon hoitajana. Tapio Kautovaara oli kiinnostunut kansanperinteestä ja myös keräsi haastatteluja ja otti kansatieteellisiä kuvia esimerkiksi tuohen käytöstä ja viljan puinnista. Kautovaara aloitti perinnekeruunsa jo vuonna 1942. Tapio Kautovaara keräsi kansanperinnettä omalla kustannuksella ajellen ensin Tunturi-mopolla lähiympäristössä ja myöhemmin Volkswagen autolla pidemmälläkin, mm. Tuupovaaralla asti, jopa 22 pitäjän alueella. Tapio Kautovaaran merkitystä Varkauden tehtaitten museon kokoelman kartuttajana ja hoitajana ei voine yliarvioida. Tapio Kautovaara toimi myös Savon museon pitkäaikaisena johtajana. Kalevalan juhlavuoden toimikunta palkitsi Tapio Kautovaaran maaliskuussa 1985 ansiokkaasta perinteen tallentamisesta.

Tapio Kautovaara nuorena presidentti Kyösti Kallion seurueessa airueena (oikealla paketti kädessä) Pieksämäellä Itä-Suomen karjan eli kyyttöjen riemujuhlanäyttelyssä 1.6.1938. Kuva: Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto.



Tapio Kautovaara (toinen vasemmalta) Ghana-näyttelyn avajaisissa Vesitornilla vuonna 1959. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto.


Tapio Kautovaara syntyi 1917 Pieksämäellä ja kuoli 1998 Varkaudessa. Hänen puolisonsa Aino oli myös opiskellut laborantiksi Tampereella Tapio Kautovaaran tavoin. Molemmat olivat aluksi Varkauden tehtailla laborantteina, mutta Aino jäi parin kolmen lapsen synnyttyä hoitamaan kotia. Tapio Kautovaara jäi eläkkeelle laborantin tehtävistä 1972, mutta toimi vielä sen jälkeenkin museonhoitajana.

Tapio Kautovaara esittelemässä kulttuurihistoriallista esineistöä Savon museossa. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto.
-Hilkka


11.11.2015

Teollisuuden tekijät XI, naistyöntekijät

VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA





Naiset teollisuudessa


Hevos-Mariksi kutsuttu rakennusosaston hevosmies 1930-luvulla. Kuva: Varkauden museon  kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström


Koska naiset ovat jääneet aina paitsiolle ja myös tässä blogisarjassa, niin nyt kuvakavalkadi naisia niin tavallisissa kuin epätavallisissa naisten töissä. Varkauden teollisuudessa on aina ollut naisvaltaisia aloja, kuten vaneriteollisuus ja naisia on toki aina ollut "perinteisissä naisten ammateissa" kuten siivoajina ja keittäjinä.

Yllättävämpiä paikkoja sen sijaan on löytää naisia konepajalta hitsaamasta tai tiilitehtaalta tiiliä tekemästä. Naiset eivät suinkaan monestikaan tehneet kevyttä työtä, vaan päin vastoin, monesti naisille kuuluivat raskaimmat "aputyöt". Naiset myös toimivat esimerkiksi sahan alkuaikoina sopivina kausityöntekijöinä, koska heidän työttömyysaikansa oli helpommin sovitettavissa perheiden arkeen kuin miesten.

Valitettavasti nämä naistyöntekijät ovat nimettömiä teollisuuden tekijöitä.

Päivärinteen tiilitehdas Huruslahden rannalla vuonna 1917. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Varkauden saha 1920-luvulla. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström
Varkauden sahan työntekijä, siivooja vuonna 1925. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Vaneritehtaan sorviosaston viiluleikkuri 1932-33. Vaneritehdas työllisti Varkauden seudun naisia. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström
Varkauden vaneritehtaan ruokalan kuvasta näkyy hyvin työntekijöiden naisvaltaisuus. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto/ Uljas Lehtonen
Pirtinniemen konepajan työkaluvarasto 1940-luvulla. Konepajalla oli miesvaltaisesta mielikuvasta huolimatta myös yllättävän paljon naisia töissä. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma

Varkauden Pirtinniemen konepajan siivoojia konepajan hienoissa sosiaalitiloissa 27.4.1949. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma

Naisia hitsaamassa Pirtinniemen konepajalla 1959. Kuva: Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma
Varkauden Pirtinniemen konepajalla paperirullahelakkeiden valmistusta 3.11.1960. Kuva: Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma

Varkauden tehtaitten konttori 1940-50-luvulla. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström


-Hilkka

13.10.2015

Teollisuuden tekijät X, Sven Björklund


 VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA




Klubi

Klubin tanssiaiset Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Warkauden Tehtaan Klubi perustettiin vuonna 1919. Klubi oli tarkoitettu teollisuuden johtaville virkailijoille. Tehtaan klubina toimi aluksi Tienkorva Ahlströminkadun varressa ja sotien jälkeen klubi siirtyi juuri remontoituun Villaan.

Klubielämän vilkkain aika sijoittuu sotien jälkeiseen Leif Glöersenin johtoaikaan. Hän paikallisjohtajana arvosti klubia ja antoi myös yhtiön resursseja klubin tilaisuuksien järjestämiseksi. Esimerkiksi rakennusosaston miehet saattoivat rakentaa päiväkausia klubijuhlien vaatimia lavasteita.



Klubihuoneisto koristeltuna sirkusteemalla naamiaisia varten vuonna 1927. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström



Tohtori Brummertin läksiäisjuhla klubilla vuonna 1930, juhlissa Alt Sonnenburg -teema. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Sven Björklund 

 

Insinööri Björklund soutelee ääniteknillisessä tehtaassa valmistetussa jollassa, kuva on otettu mainostarkoituksessa. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto/ Martti Heikura

Tehtaan klubin johtohahmoja oli insinööri Sven Björklund. Björklund toimi insinöörinä Varkauden tehtailla 28.10.1890-7.5.1967. Björklund oli rakennusosaston päällikkö. Hän toimi tehtailla tekemänsä työn lisäksi virkamiesklubin klubimestarina. Hän koristeli klubin juhlia varten, kirjoitti näytelmiä klubilaisten esitettäväksi sekä esimerkiksi piirsi karikatyyreja tehtaan ja kauppalan johtohenkilöistä klubin seinälle. Sven Björklund oli monipuolisesti taiteellisesti lahjakas, hän myös suunnitteli Walterin puiston leijonanpää -suihkulähteen, jonka sitten hänen mallinsa mukaan hakkasi harmaaseen graniittiin kivityömies Otto Thure.



Walterinpuistossa sijaitsevan suihkulähteen, leijonanpään, kipsimalli. Suihkulähteen rakentaminen liittyy Varkauden teollisuuslaitosten rakentamiseen. Kansankeittiö valmistui 1914. Sen ja pääkonttorin väliin rakennettiin puisto, joka sai nimekseen Walterinpuisto.  Puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1922 arkkitehti Karl Lindahlin suunnitelmien perusteella. Puiston kiintopiste on leijonanpäällä koristettu pergola suihkulähteineen. Vesisuihku tulee leijonan suusta. Sen valmistusvuodeksi otaksutaan 1927 tai hieman aikaisemmin, mutta mitään juhlallisuuksia ei tällöin liene pidetty. "Myöhemmin on syntynyt monia tarinoita siitä, että ins. Björklund olisi käyttänyt jotakin henkilöä mallinaan leijonanpäätä muovaillessaan. Mallin tekijä itse on kertonut häntä moititun siitä "ettei veistos ole yhtään Walter Alströmin näköinen"." (Me kaikki -lehti 5/1970). Sven Björklund muovasi leijonanpään aluksi savesta ja valoi sen sitten kipsiin. Kuva: Varkauden museo


Sven Björklundin piirtämä karikatyyri, pilakuva Hans Brandersista, ollut Varkauden virkamiesklubin biljardihuoneen seinällä. Kuva: Varkauden museo

-Hilkka

14.9.2015

Teollisuuden tekijät IX, Daniel Jåfs


VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA




Varkauden teollisuus ja huippuosaaminen ydinvoimankin alalla



Suomen ensimmäinen ydinreaktori oli A. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden Pirtinniemen konepajan rakentama vuonna 1958 käynnistetty alikriittinen reaktori eli miilu. Reaktori oli ainoa sen tyyppinen koko Pohjolassa. Miilun käyttötarkoitus oli tutkimus ja koulutus. Espoon Otaniemessä sijainnut laitos purettiin 1960-luvun puolivälissä.

Suomen ensimmäisen ydinreaktorin polttoaine-elementin hitsausta Varkauden konepajalla 13.3.1958. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.


Daniel Jåfs Suomen ensimmäisen reaktorin eli alikriittisen miilun kanssa 1958. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

A. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden konepaja osallistui suomalaisena alihankkijana Jåfsin johdolla myös seuraavan Otaniemen 250 miljoonan markan arvoisen tutkimusreaktorin rakentamiseen. Varkauden tehtaiden rakennusosasto teki myös reaktorin säteilysuojan vaativat valutyöt Otaniemessä. Otaniemen tutkimusreaktori käynnistyi 1962.


Daniel Jåfs katsoo kun laatupäällikkö Lauri Mykkänen tutkii mikroskoopilla 13.3.1958. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma

Daniel Jåfs

Daniel Jåfs ensimmäisenä vasemmalta tarkastelemassa työn tuloksia konepajalla 8.9.1961. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

Jåfs on kotoisin Vöyriltä, Vaasan läheltä. Jåfs lähti vuonna 1950 lukemaan kemiaa Åbo Akademihin. Hän valmistui vuonna 1955 tehden diplomityön analyyttisestä kemiasta. Jåfs tuli ensimmäiseen insinöörityöpaikkaansa Varkauteen ja työskenteli Varkaudessa seitsämän vuotta, tosin ollen välillä vuoden 1957 Yhdysvalloissa. Jåfs oli aluksi kattilaosastolla myynti- ja suunnitteluinsinöörinä, tehden töitä lämmönvaihtimien ja kaasunpuhdistuksen parissa saaden tähän aikaan myös patentin savukaasun puhdistuksesta. Jåfs pääsi Voimayhdistys Ytimen stipendiaatiksi ja opiskeli vuoden Yhdysvalloissa. Konepajalle perustettiiin vuonna 1958 lämpö- ja ydintekniikan osasto, jota Jåfs ryhtyi johtamaan Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen.

Jåfs toimi ensin A. Ahlström Oy:ssä ja myöhemmin Oy Finnatom Ab:n toimitusjohtajana. Daniel Jåfs teki väitöskirjan vuonna 2009 aiheena "Introduktionen av kärnkraften i Finland" eli ydinvoiman tulo Suomeen.

-Hilkka 

14.8.2015

Teollisuuden tekijät VIII, Leif Glöersen

VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA




Varkauden teollisuuden kasvu

 

Sodan ja sotakorvausten seurauksena Varkauden konepajateollisuuden työntekijämäärä melkein kolminkertaistui 1930-luvun 350 hengestä 1940-luvun lopun tuhanteen. A. Ahlström Osakeyhtiö kehitti ja laajensi samaan aikaan myös Varkauden metsäteollisuutta. 1940-luvulla rakennettiin moderni saha, ja kun sotakorvaukset oli saatu maksetuksi, puunjalostusteollisuus siirtyi yhä enemmän yhtiön ykköstoimialaksi. 1950-luvulla vaneritehtaan tuotanto kaksinkertaistettiin ja entisen talotehtaan tiloihin perustettiin laatikkoja ja pakkauksia valmistava Warpak. Vuosikymmenen lopulla laajennettiin niin puuhiokkeen, sellun kuin energiankin tuotantoa. Syyskuussa 1959 päätettiin rakentaa kolmas paperikone, joka lähtiessään käyntiin lokakuussa 1961 oli maailman nopein ja leveydeltäänkin sijoittui kärkijoukkoon.

Varkauden laivatelakalla laivan vesillelaskua seuraamassa 15.8.1946, kuvassa etualalla ensimmäinen vasemmalta Leif Glöersen. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

 

Varkauden viimeinen patruuna Leif Glöersen


Varkauden konepajalla rakennettu Jussi -kaivinkone. Kaivinkoneen edessä ensimmäisenä vasemmalta Leif Glöersen. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.


Kun Leif Glöersen saapui Varkauteen, oli sotakorvausten toimitukset täydessä vauhdissa. Leif Glöersen syntyi 1902 Stettinissä Pohjois-Saksassa, missä hänen norjalainen insinööri-isänsä työskenteli tuolloin. Suomeen Glöersenit päätyivät jo kolme vuotta myöhemmin kun perheen isä palkattiin norjalaisten omistaman Ab W. Gutzeit & Co:n Kotkan sulfaattiselluloosatehtaan teknilliseksi johtajaksi. Glöersenit asuivat satamakaupungissa viisitoista vuotta, kunnes isä siirtyi toisen norjalaisyrityksen, Diesen Wood Companyn Pitkärannan tehtaiden johtoon.

Leif Glöersenistä tuli diplomi-insinööri 1925 ja hän aloitti työuransa 1926 Pitkärannan tehtaiden käyttöinsinöörinä. Glöersen työskenteli Pitkärannan tehtailla vuoteen 1932 asti, kunnes siirtyi A. Ahlström Oy:n omistaman Karhula Oy:n konepajan paperi- ja selluloosakoneita valmistavan osaston johtajaksi. Hänet ylennettiin 1941 koko Karhulan konepajan ja samalla sen teräsvalimon johtajaksi. Sodan jälkeen A. Ahlström Oy siirsi Karhulassa kunnostautuneen Glöersenin Varkauden tehtaitten johtajaksi. Glöersen johtikin Varkauden tehtaita parin vuosikymmenen ajan eläkkeelle jäämiseensä asti.

Leif Glöersen oikealla seuraamassa Varkauden konepajalla valmistetun Suomen ensimmäisen ydinreaktorin valmistusta 14.3.1958. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

Leif Glöersen ei ollut etäinen johtaja. Hattu päässä ja keppi kädessä kulkeva toimitusjohtaja vieraili säännöllisesti eri tehtaan yksiköissä. Glöersen oli tiukka johtaja, eikä tärkeitä päätöksiä tehty ennen kuin hänen mielipidettään oli kysytty. Warkauden Tehtaan Klubillekaan ei saanut kutsua vieraita kukaan muu kuin paikallisjohtaja itse. Glöersenin kerrotaan tehneen myös yllätysvierailuja yhtiön asunnoissa asuvien virkailijoiden koteihin ja ottaneen kantaa jopa heidän seiniensä väriin.

Leif Glöersen ei kuitenkaan ansainnut "viimeisen patruunan" arvonimeä itsevaltaisten otteiden takia, vaan hän piti isällisesti huolta neljästä tuhannesta alaisesta ja näiden perheistä. Vähitellen häntä alettiinkin kutsua pappa-Glöerseniksi. Kun esimerkiksi erään perheen elättäjä kuoli, toimitusjohtaja lupasi yksinhuoltajaksi muuttuneelle puolisolle työpaikan tehtaalta "huomisesta alkaen".

Leif Glöersenin ei halunnut ottaa vastaan kunnallisia luottamustehtäviä, koska hänestä kunnallispolitiikkaan liittyi vain "paljon porua ja vähän villoja". Glöersen oli silti aidosti kiinnostunut Varkauden teollisuusyhteiskunnan kehittämisestä, oli sitten kyse omakoti- ja kivitalojen rakentamisesta, vesijohtoverkostoista, kaduista, toreista tai vaikkapa puistoista. Ahlströmin konttorissa tehtiinkin paljon paikkakunnan asioita koskevia päätöksiä, mikä ei kauppalanjohtaja Eino E. Salmea aina miellyttänyt. Leif Glöersen jäi eläkkeelle 1967 ja hän kuoli lokakuussa 1976.

-Hilkka


10.8.2015

Kesäterveiset Peltolasta!


Kesä on edennyt vauhdilla, mutta vielä on onneksi aikaa tutustua Varkauden seudun sympaattisimpaan ja kiehtovimpaan paikkaan eli Peltolaan!

Vaihtelevasta kesäsäästä huolimatta Päivi Raivion ympäristötaideteos Tunne+Tila kukoistaa.
Lasten työpajahuoneessa rakennetaan kaupunkia kierrätysmateriaaleista.
Katujuna kuljetti kävijöitä Peltolaan heinäkuussa.
Päiväkotilaisten keppihevoskisat alkamassa.
Kaupungin parasta pullaa? Kesäkahvilan leivonnaiset valmistetaan paikan päällä joka päivä.
Peltola on tuttu paikka monelle, kuten lapsuutensa talossa viettäneelle Kari Rajamäelle.



Täyteen loistoonsa puhjennut tapahtumakeskus on avoinna vielä elokuun loppuun asti.
Peltola on avoinna ti-su klo 10-18 (to myös klo 18-20), tervetuloa!
- Olli

21.7.2015

Teollisuuden tekijät VII, Emil Rif



VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA




Varkauden tehtaitten palokunta


Varkauden tehdaspalokunta 1920-luvun alussa. Emil Rif on kuvassa ensimmäinen vasemmalta. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Varkauden ruukin tehdasrakennukset paloivat useaan otteeseen ruukin alkuvaiheissa. Tulipalot aiheuttivat merkittäviä aineellisia vahinkoja, mutta pitivät ruukin kehitystä myös ajan tasalla pakottaen uusimaan tehtaita ja laitteita.Palontorjunta vähensi tulipalojen tuhoja ja palokunta oli tärkeä yhdistyselämän osa Varkaudessa.

Alun perin ruukilla ei ollut palokuntaa, vaan jokaisen velvollisuus oli osallistua tulipalojen sammuttamiseen. Paloruiskuja tehdas oli kuitenkin hankkinut sekä sahalle että Pirtinniemeen. Vuonna 1895 sitten Varkauteen päätettiin perustaa palokunta, palokunnan nimeksi tuli Warkauden Tehtaan Vapaaehtoinen Sammutus- ja korjauskunta. Vapaaehtoisen palokunnan toiminta sitten vuosien kuluessa välillä hiipui, välillä innostus sitten taas nousi uudelleen. Vuonna 1912 Varkauteen hommattiin ensimmäinen moottoriruisku, kun siihen asti ruiskut olivat olleet miesvoimin veivattavia. Tämän höyryruiskun mukana tuli myös 300 metriä letkua ja kalustovaunu tikapuineen. Ja vuotta myöhemmin tuli voima-asemalle kiinteä höyryllä käyvä pumppu. Tälle kalustolle oli määrätty vakituiset käyttäjät, vaikkei varsinaista palokuntaa ollutkaan.

Varkauden tehdaspalokunnan kymmenen vuotta palvelleita palokuntalaisia ryhmäkuvassa 1927. Emil Rif ensimmäinen vasemmalta. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström
Vasta vuonna 1917 perustettiin varsinainen palokunta Varkauteen. Palokunnan johtoon tehdas palkkasi ammattimiehen, palokersantti Emil Rifin Kotkasta. Palomestari Emil Rif johtikin palokuntaa vuosikymmenet. Palokunnan miehistöön kuului 40 miestä ja heillä oli valkoiset sammutuspaidat, nahkavyöt, kypärät ja purjekankaiset käsineet. Harjoitukset palokunnalla oli joka keskiviikko ja niistä maksettiin miehistölle palkkaa. Palokunnan seuraava suuri edistysaskel oli paloauton hankkiminen vuonna 1928. Vuonna 1933 taas tuli voimaan palolaki, jonka mukaan oli järjestettävä kunnallinen palotoimi. Kauppala teki tällöin tehtaan kanssa sopimuksen, jonka mukaisesti tehtaan palokunta toimi sopimuspalokuntana kauppalassa. Palokunta oli yksi niistä julkisista tehtävistä, jotka tehdas otti hoitaakseen Varkauden ollessa vailla kunnallista itsenäisyyttä.


Palopäällikkö Emil Rif


Varkauden suojeluskunnan esikunta vuodelta 1940. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Emil Rif palkattiin vuonna 1917 työnjohtajaksi tehdasrautatielle ja sen ohessa hän sai tehtäväkseen palokunnan muodostamisen ja toiminnan organisoimisen. Palo-Eemeliksikin kutsuttu palomestari toimi Varkaudessa useita vuosikymmeniä. Palokunnan lisäksi Emil Rif oli mukana mm. suojeluskunnassa.


Varkauden tehdaspalokunnan 30-vuotisjuhlapäivänä 1947, A. Hypén, Emil Rif ja G. Eklund, vanhan paloaseman edessä. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

-Hilkka

14.6.2015

Peltola on herännyt!

Varkauden kesän 2015 tapahtumakeskus Peltola on avannut ovensa. Osoitteessa Ahlströminkatu 37 sijaitsevassa Peltolassa järjestetään kesän aikana monenlaista matalan kynnyksen toimintaa, kuten taidenäyttelyitä, peli-iltoja, keskustelutilaisuuksia, työpajoja ja konsertteja, minkä lisäksi tiloissa toimii seudun sympaattisin kesäkahvila. Peltola on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 elokuun loppuun saakka sekä muina aikoina tilauksesta.

Seuraavaksi hieman maistiaisia ensimmäiseltä viikolta.

Peltolan pihalle rakentuu kesän aikana Päivi Raivion ympäristötaideteos Tunne+Tila.

Vekara-Varkaus -festivaaleilla kisattiin mm. esteratsastuksessa.

Peltolan keppihevostalli on avoinna koko kesän.

Lasten kirpputoria vietettiin aurinkoisessa säässä.


Varkauden kuvataideyhdistyksen pop up -näyttely Värit 21.6. asti.

Kesäkahvilassa pääsee nauttimaan taiteesta ja tuoreista leivonnaisista.

Allekirjoittanut eli Peltolan pehtoori tiluksillaan.
Lisätietoa Peltolan toiminnasta löytyy mm. täältä. Tervetuloa!

- Olli