13.3.2015

Teollisuuden tekijät III, Paul Wahl


VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA



Paul Wahlin ja Paul Wahl & Co:n aika Varkauden ruukilla


Paul Wahl alkoi johtaa ruukkia yksin ostettuaan liikekumppaninsa Längmanin osuuden ruukista 1846. Wahl piti konepajaa tärkeänä osana ruukin menestymisessä. Jo vuonna 1845 Längmanin kanssa oli aloitettu pienen konepajan ja valimon rakentaminen, mutta Wahlilla oli suuremmat suunnitelmissa. Vuonna 1851 Wahl sai senaatilta luvan ja jo samana vuonna Päiviönsaarelle rakennettiin kaksikerroksinen rakennus. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan hellittäneet Varkauden ruukilla, vaan konepaja, valimo ja masuuni paloivat 1854. Wahl ei kuitenkaan luovuttanut vaan heti seuraavana vuonna aloitettiin uuden konepajan rakennustyöt. Aikaisemmin se oli sijainnut Huruskosken rannalla, mutta nyt oli valittu uusi paikka Ämmäkosken rannalta. Jo ennen vuoden loppua oli kaksikerroksiset konepaja- ja valimorakennukset valmiita. Konepajasta tuli ruukin tuotannon tärkein haara.



Warkauden vanha konepaja Ämmäkosken rannalla 1880-luvulla (rakennettu vuosina 1864-1865).
Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström


Raaka-aine oli ollut Varkauden ruukin suurin ongelma koko sen olemassaolon. Wahl ratkaisi tämän ongelman lopullisesti ostamalla Jyrkänkosken ruukin 1856 ja kolme vuotta myöhemmin myös Petäjäkosken harkkohytin Sotkamosta sekä vielä vuonna 1874 Salahmin ruukin.

Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 tiesi kysynnän nousua laivatelakoilla. Varkauden Pirtinniemessä oli jo laivaveistämö, mutta Saimaan kanavan myötä kysyntää oli suuremmille laivoille ja erityisesti höyrylaivoille. Vuonna 1854 Varkauden ruukki sai suuremman alueen Pirtinniemeä vuokralle ja vuonna 1866 valmistuivat laivaveistämö ja pannuverstas.Tulipalo maaliskuussa 1874 pakotti vielä uudistamaan laivaveistämön ja pannuverstaan, jonka jälkeen Varkauden laivaveistämö olikin valmis vastaanottamaan vaativiakin tilauksia. Varkaudessa valmistui vuosina 1862-1912 noin 500 laivaa, joista moni Venäjän vientiin.

Varkauden vanha "laivatehdas", katsottuna Päiviönsaaren Tyyskänniemen rannalta 1880-luvulla. Oikealla "sööli"eli laivarakennushalli. Tässä "Söölin-vapassa" takennettiin suuriakin laivoja Venäjälle aina Volgalle saakka.
Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström


Wahlien aikaan sahatoiminta Varkaudessa ei ollut ensimmäisellä sijalla ruukissa, vaikka juuri sahan tuottojen varassa oli tehty rohkeitakin kokeiluja rautateollisuuden parissa. Wahlit pitivät Varkauden sahaa tärkeämpänä muiden suurempien ja parempien liikenneyhteyksien varrella olevien sahojensa toimintaa mm. Kotkassa, Puumalassa ja Suovussa.


Kuvassa takana valssilaitos, joka oli rakennettu vuosina 1873-1874,  vasemmalla kaasurakennus, jossa puunjätteistä tehtiin kaasua. Sitä johdettiin puttaus- ja hitsausuuniin takkirauden sulattamista varten. Oikealla  4-raaminen saha (nyk. hiomon ja paperitehtaan paikalla). Kuva Huruslahdesta Päviönsaareen päin 1890-luvulla.
Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström


Paul Wahl muutti yhtiönsä sukuyhtiöksi, Paul Wahl & Co:ksi vuonna 1850 ja yhdeksän vuotta myöhemmin myi ruukin tiloineen pojilleen. Ruukin omistus alkoi pikkuhiljaa hajaantua Wahlin perillisille. Paul Wahlin neljä poikaa, jotka hoitivat yhtiötä isänsä jälkeen, kuolivat kaikki lyhyen ajan sisään. Yhtiöstä alkoi tulla hajanainen perheyhtiö ilman vahvaa johtoa ja lisääntyvien perillisten joukon oli vaikea päästä yksimielisyyteen liikkeen johdosta. Kun yhtiölle oli kertynyt velkaa kaikkiaan 4,3 miljoonaa, antoi pankki uhkavaatimuksen joko velan suorittamisesta tai yhtiön myymisestä. Yhtiöstä kiinnostuikin kaksi yhtiötä, norjalainen W. Gutzeit & Co ja A. Ahlström Oy. Molemmat osapuolet hankkivat osakkeita Wahlien suvun lukuisilta osakkeen omistajilta. Marraskuussa 1909 yhtiöt pääsivät sovitteluratkaisuun, jonka seurauksena Varkauden ruukki siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiön omistukseen.

Carl August Paul Wahl


Paul Wahl (s. 30.12.1797- k. 19.12.1872), kuva 1870-luvun öljymaalauksesta.
Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, A. Ahlström Oy:n kokoelma

 

 


Paul Wahl oli liikekumppaniaan Erik Johan Längmania kaksi vuotta vanhempi. Wahl oli Viipurin saksalaisen kirkkoherran poika. Paul Wahl oli saanut liikemieskoulutusta pankkiiriliikkeessä Pietarissa sekä oli toiminut Hackmanin kauppahuoneella Viipurissa kirjanpitäjänä. Hän oli myös päässyt neljänneksi osakkaaksi vuonna 1829 rouva Marie Hackmanin liikkeeseen. Hackmanin liikkeessä ollessaan hän oppi tuntemaan Savon ja Varkauden ruukin ja sen mahdollisuudet. Paul Wahl oli naimisissa kolme kertaa, ensimmäisestä avioliitosta hänellä oli kahdeksan lasta ja toisesta kolme. Paul Wahl sai kauppaneuvoksen arvon 1856.



-Hilkka

2.3.2015

Mikko Junturan VAITI -taidenäyttely ohjaa mielekkäiden kysymysten äärelle


Varkauden taidemuseossa on esillä torniolaislähtöisen kuvataiteilijan Mikko Junturan VAITI-taidenäyttely (6.2. - 26.4.2015). Näyttelyn nimi viittaa hiljaiseen, ikuiseen voimaan, joka kuljettaa elämän virtaa eteenpäin.  Katsojalle Juntura tarjoaa tilaisuuden oivallukseen: äänettömyydestä syntyy sanoja, ajatuksia ja syvempää ymmärrystä.

Kerroksellisia teoksia
Mikko Juntura on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiasta 2012. Hänen taiteelleen on tyypillistä ei-esittävä ilmaisu sekä kokeellinen, tutkiva materiaalien käyttö.
Luonto ja ympäristö tarjoavat usein lähteen taiteilijan materiaalivalinnoille: maasta löytynyt hiekka,  hiilen- ja metallinpala tai kasvin osa saattavat päätyä osaksi taideteosta, yhtä lailla kuin kasvihuoneeseen jäänyt perkausjäte tai reppuun unohtunut banaani. Rohkeilla valinnoillaan Mikko Juntura tutkii myös maalaustaiteen käsitettä ja siihen liittyviä raja-aitoja kuten, mikä on maalaus ja mikä ylipäätään on taidetta.

Kerroksellisuus on Junturan taiteessa kaiken keskiössä niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin. Teosten sanomat avautuvat katsojalle pala palalta, sillä taiteilija ei julista eikä saarnaa. Hän ohjaa katsojaa arvokkaasti kohti perimmäisiä kysymyksiä - pois arkisesta ajattelusta. Mikko Juntura tarjoaa näyttely-yleisölle tilaisuuden pohtia muun muassa, mikä on elämän ja olemassaolon tarkoitus, voiko elämässä olla mitään pysyvää ja ikuista tai yhtä ainoaa totuutta.


Taideteos elää
Juntura on päämäärätietoinen taiteilija. Hän haastaa jatkuvasti itseään uuteen ilmaisuun sekä sisälleen rakentuneiden kaavojen rikkomiseen. Taiteilija hakee teoksillaan tavanomaisesta poikkeavaa tulkintaa, vaikka teoksen materiaali olisikin arkinen, esimerkiksi nurmikkoruohoa ja multaa, kuten Junturan Diptyykki-teoksessa. Taiteilija antaa katsojalle näin mahdollisuuden kokea tutun asian uudella tavalla.  Arkinen materiaalivalinta muistuttaa myös siitä, että taide ei suinkaan ole arjen vastakohta, sillä taiteella on kyky auttaa näkemään arkielämässä asioita, joita ei muuten tulisi pohtineeksi. Esimerkiksi nurmikkoruohon kautta Juntura avaa katsojalle oven ihmisen sisimpään.
Mikko Juntura, Diptyykki, 2015, nurmikkoruoho ja multa. 
Taustalla Nimetön, 2014, yhdistelmätekniikka, idut metallilevylle.
Kuva: Mikko Juntura


Diptyykki ilmentää taiteilijalle kahta ihmistä. Teoksen voi tulkita kuvaavan niin ikään ihmisen henkistä kasvua ja kuolemaa tai elämää ja kuolemaa yleisellä tasolla. Juntura viittaa teoksen nimellä myös ortodoksisuudessa olevaan käsitteeseen diptyykistä, joka tarkoittaa kaksiosaisen maalauksen ohella kahteen osaan taitettua paperia. Toinen osa paperista koostuu elävien ja toinen kuolleiden nimistä.

Diptyykin kautta Juntura nostaa lisäksi esille kysymyksen teoksen ja ihmisen välisestä riippuvuussuhteesta. Teos on prosessinomainen, alati muuttuva ja tarvitsee säännöllistä kastelua,  mikä tekee siitä  ihmisestä riippuvaisen.  Taiteilija haastaa katsojia pohtimaan, voiko ihminen olla yhtälailla sidoksissa teokseen.

Absoluuttisen totuuden lähteillä       
Taiteilija pohjaa taiteen tekemisensä filosofiseen tutkisteluun ja pohdintaan. Erityisesti aineen ja aineettoman ristiriita ja metafysiikan kysymys kiehtoo häntä. Juntura on huolissaan siitä, että nykymaailmassa korostetaan aineellista puolta siitäkin huolimatta, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Tästä syystä taiteilija haluaa teoksillaan tuoda esille olemassaolomme henkisyyden ja sen tärkeyden. Juntura toivoo, että tietoisuus elämän syvemmästä merkityksestä koskettaisi katsojia, vaikkakin vain katoavan hetken.

Oraakkeli-installaatio koostuu leijuvasta hauen päästä, pöydästä ja tuolista sekä Junturan luomasta mystisestä ja hypnoottisesta äänimaailmasta. Teos ilmaisee absoluuttisen totuuden ja tiedon löytämisen kaipuuta, sillä elämän ja olemassaolomme tarkoitus on ikuinen arvoitus.



Mikko Juntura, Oraakkeli, 2014. Installaatio. Hauenpää, pöytä ja tuoli, ääni.
Kuva: Mikko Juntura


Katsojalle, joka on tottunut havainnoimaan taideteoksia informatiivisesta näkökulmasta, Mikko Juntura heittää haasteen. Hän toivoo, että näyttelykävijä uskaltaisi hypätä taiteen kokemukselliseen maailmaan ja irtautua vastaanottoa rajoittavasta tiedosta ja tietoisuudesta.
Tämän kaltainen avoin lähestyminen mahdollistaa pohdinnan ja tuo katsojan syvempien kysymysten äärelle.

Oraakkeli-installaatio synnyttää mieltä kiehtovan tilan, jossa katsoja voi olla ajallisesti yhtä aikaa sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Taideteos on hyvä esimerkki Junturan taiteen olemuksesta, jossa korostuvat henkisyys, käsitteellisyys ja minimalismi.


Prosessi kohtaa pysyvyyden
Erilaisten materiaalien rohkea, kokeellinen ja oivaltava yhdistäminen on keskeistä Junturan tuotannossa. Taiteilija on viime aikoina keskittynyt käyttämään orgaanista materiaalia osana teoksia. Nopeammin hajoavilla materiaaleilla hän pystyy ilmaisemaan selkeämmin elämän jatkuvaa prosessia ja sen takana olevaa liikkumatonta ydintä.

Nimetön-teoksessa raskas, eloton rauta kohtaa teoksessa elämää symboloivan elollisen materiaalin: idut. Kukin voi nähdä teoksessa joko luomisen tai tuhon, alun tai lopun. Katsoja tulkitsee teosta oikeutetusti omalla tavallaan.

Mikko Juntura, Nimetön 2014, yhdistelmätekniikka, idut metallilevylle.
Kuva: Tuomas Toratti
Junturalle on tärkeää, että työt ovat loppuun asti tehtyjä, arvokkaita ja viimeisteltyjä. Hän työstää niitä siihen asti, kunnes ne ovat saaneet oman elämän, oman sielun. Sen jälkeen hän kokee olevansa itsekin katsoja muiden joukossa. “Teos on valmis, kun se ei enää tarvitse minua”, Juntura on todennut.

- Maarit