14.8.2015

Teollisuuden tekijät VIII, Leif Glöersen

VARKAUDEN TEOLLISUUS 200 VUOTTA




Varkauden teollisuuden kasvu

 

Sodan ja sotakorvausten seurauksena Varkauden konepajateollisuuden työntekijämäärä melkein kolminkertaistui 1930-luvun 350 hengestä 1940-luvun lopun tuhanteen. A. Ahlström Osakeyhtiö kehitti ja laajensi samaan aikaan myös Varkauden metsäteollisuutta. 1940-luvulla rakennettiin moderni saha, ja kun sotakorvaukset oli saatu maksetuksi, puunjalostusteollisuus siirtyi yhä enemmän yhtiön ykköstoimialaksi. 1950-luvulla vaneritehtaan tuotanto kaksinkertaistettiin ja entisen talotehtaan tiloihin perustettiin laatikkoja ja pakkauksia valmistava Warpak. Vuosikymmenen lopulla laajennettiin niin puuhiokkeen, sellun kuin energiankin tuotantoa. Syyskuussa 1959 päätettiin rakentaa kolmas paperikone, joka lähtiessään käyntiin lokakuussa 1961 oli maailman nopein ja leveydeltäänkin sijoittui kärkijoukkoon.

Varkauden laivatelakalla laivan vesillelaskua seuraamassa 15.8.1946, kuvassa etualalla ensimmäinen vasemmalta Leif Glöersen. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

 

Varkauden viimeinen patruuna Leif Glöersen


Varkauden konepajalla rakennettu Jussi -kaivinkone. Kaivinkoneen edessä ensimmäisenä vasemmalta Leif Glöersen. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.


Kun Leif Glöersen saapui Varkauteen, oli sotakorvausten toimitukset täydessä vauhdissa. Leif Glöersen syntyi 1902 Stettinissä Pohjois-Saksassa, missä hänen norjalainen insinööri-isänsä työskenteli tuolloin. Suomeen Glöersenit päätyivät jo kolme vuotta myöhemmin kun perheen isä palkattiin norjalaisten omistaman Ab W. Gutzeit & Co:n Kotkan sulfaattiselluloosatehtaan teknilliseksi johtajaksi. Glöersenit asuivat satamakaupungissa viisitoista vuotta, kunnes isä siirtyi toisen norjalaisyrityksen, Diesen Wood Companyn Pitkärannan tehtaiden johtoon.

Leif Glöersenistä tuli diplomi-insinööri 1925 ja hän aloitti työuransa 1926 Pitkärannan tehtaiden käyttöinsinöörinä. Glöersen työskenteli Pitkärannan tehtailla vuoteen 1932 asti, kunnes siirtyi A. Ahlström Oy:n omistaman Karhula Oy:n konepajan paperi- ja selluloosakoneita valmistavan osaston johtajaksi. Hänet ylennettiin 1941 koko Karhulan konepajan ja samalla sen teräsvalimon johtajaksi. Sodan jälkeen A. Ahlström Oy siirsi Karhulassa kunnostautuneen Glöersenin Varkauden tehtaitten johtajaksi. Glöersen johtikin Varkauden tehtaita parin vuosikymmenen ajan eläkkeelle jäämiseensä asti.

Leif Glöersen oikealla seuraamassa Varkauden konepajalla valmistetun Suomen ensimmäisen ydinreaktorin valmistusta 14.3.1958. Kuva: Varkauden museon kuva-arkisto, Valokuvaamo Jäniksen kokoelma.

Leif Glöersen ei ollut etäinen johtaja. Hattu päässä ja keppi kädessä kulkeva toimitusjohtaja vieraili säännöllisesti eri tehtaan yksiköissä. Glöersen oli tiukka johtaja, eikä tärkeitä päätöksiä tehty ennen kuin hänen mielipidettään oli kysytty. Warkauden Tehtaan Klubillekaan ei saanut kutsua vieraita kukaan muu kuin paikallisjohtaja itse. Glöersenin kerrotaan tehneen myös yllätysvierailuja yhtiön asunnoissa asuvien virkailijoiden koteihin ja ottaneen kantaa jopa heidän seiniensä väriin.

Leif Glöersen ei kuitenkaan ansainnut "viimeisen patruunan" arvonimeä itsevaltaisten otteiden takia, vaan hän piti isällisesti huolta neljästä tuhannesta alaisesta ja näiden perheistä. Vähitellen häntä alettiinkin kutsua pappa-Glöerseniksi. Kun esimerkiksi erään perheen elättäjä kuoli, toimitusjohtaja lupasi yksinhuoltajaksi muuttuneelle puolisolle työpaikan tehtaalta "huomisesta alkaen".

Leif Glöersenin ei halunnut ottaa vastaan kunnallisia luottamustehtäviä, koska hänestä kunnallispolitiikkaan liittyi vain "paljon porua ja vähän villoja". Glöersen oli silti aidosti kiinnostunut Varkauden teollisuusyhteiskunnan kehittämisestä, oli sitten kyse omakoti- ja kivitalojen rakentamisesta, vesijohtoverkostoista, kaduista, toreista tai vaikkapa puistoista. Ahlströmin konttorissa tehtiinkin paljon paikkakunnan asioita koskevia päätöksiä, mikä ei kauppalanjohtaja Eino E. Salmea aina miellyttänyt. Leif Glöersen jäi eläkkeelle 1967 ja hän kuoli lokakuussa 1976.

-Hilkka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti