4.5.2016

Varkauden museot 60 vuotta!

Eläköön, on juhlan aika.


Varkauden museot avattiin yleisölle 27.4.1956, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että olemme juuri saavuttaneet kuudenkymmenen vuoden iän. Juhlavuotta juhlitaan pitkälti työn merkeissä, vuoden teemana monessa suhteessa on 1950-luku. Kesänäyttelyssä nähdään varkautelaisen kuvataiteen harrastajan ja modernistin, Aili Hiukka-Iivarisen tuotantoa. Aili Iivarinen aloitti taiteellisen työnsä juuri 1950-luvulla. Syksyn valokuvanäyttelyssä sukelletaan syvemmälle Varkauden iloiselle 50-luvulle. Näyttelyssä kuljetaan varkautelaisilla kaduilla, tapahtumissa ja ihmisten parissa.

Juhlavuoden käynnistystilaisuus järjestettiin kirjastolla 27.4.2016. Tilaisuudessa katsottiin aluksi museoiden synttärivideo ja tutustuttiin museoiden nykydokumentointihankkeeseen, jota on toteutettu yhdessä Museonystävien ja Kameraseuran kanssa.


Juhlan virallisena ohjelmanumerona kuultiin alaston kriitikko Otso Kantokorven alustus nykytaiteesta teemalla Arki, Sattuma ja nykytaide. Otso Kantokorpi puhui muun muassa taiteen arkipäiväistymisestä ja nykytaiteen pyrkimyksestä osaksi arkea. Vaikka nykytaide lähentyy ihmistä, usein silti ihmiset eivät ota nykytaidetta omakseen. Usein kynnys taiteen lähestymiseen liittyy vaatimukseen sen ymmärtämiseen. Kantokorpi rohkaisikin puheessaan kokemaan taidetta, ilman velvoitetta ymmärtämiseen.


Varkauden soittokunnan puhaltaman Porilaisten marssin saattelemana saapui saliin juhlapuhujamme Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Voit lukea presidentin puheen kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen lopusta.

Selfie Kekkosen kanssa, kylläpä onnisti!

Kiitos meiltä kaikilta!

Lämpimimmät kiitoksemme juhlan osallistujille, yleisölle, Otso Kantokorvelle, sekä kumppaneillemme Teatteriryhmä Nimettömille ja Varkauden soittokunnalle! Tästä on hyvä jatkaa.

-Hanna-Kaisa



Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen puhe Varkauden kauppalan museon ja taidemuseon vihkiäistilaisuudessa 27.4.1956

Kansalaiset, kuten aina vaativan tehtävän edellä, päässäni on jo viikkokausia kiertänyt kysymys siitä, mitä minun tulisi sanoa Varkauden kauppalan museon vihkiäistilaisuudessa. Olen tuumissani päätynyt siihen, että puhe pitää virittää optimistiseen sävyyn sen vastapainoksi, että viime aikoina on käytetty runsaasti aikaa ja mustaa väriä taloudellisten vastoinkäymistemme esittelyyn. Tämä vihkiäisjuhla 27.4.1956 antaa siis aihetta monien huomioiden tekemiseen. Meitä suomalaisia sanotaan usein vaatimattomaksi kansaksi, mutta museoasiassa ei tälläistä johtopäätöstä voida vetää ainakaan Varkauden kauppalan asukkaista, sillä vaikka tämä museo kantaa vihkiäispäivänään Varkauden kauppalan museon ja taidemuseon nimeä, tulee se vielä kantamaan rohkeasti Savon Museon nimeä. Olen vakuuttunut siitä, että kun tieto Savon museosta saavuttaa läänien pääkaupungit, niin Kuopion kuin Mikkelinkin, tulee kahvi läikkymään pöytäliinoille, kuten kunnon toheloilla konsanaan.

Ei ole syytä kieltää museon merkitystä Varkauden kauppalan tapauksessa. Savolaisen kulttuuriperinnön vaalijana Varkauden kauppala, A. Ahlström Oy ja Varkauden kulttuurilautakunta, olkoonkin että sen jäsenet ovat tässä tulkinnassa naisia, ovat osoittaneet yhteistyön voiman, kun tänään saamme ihastella näitä museon uusia tiloja modernin vesitornin juuressa - keskellä kohden korkeuksia kasvavaa kauppalaa, jossa sykkii elämä. Uskon lujasti siihen, että yhteiskuntamme merkittävimmät aikaansaannokset syntyvät aktiivisten kansalaisten, elinkeinoelämän ja valtiovallan yhteistoiminnan tuloksena. Tämän onnistuneen toiminnan tuloksena eteemme avautuu muun muassa Rakel Kansasen kokoelma, tulevaisuudessa lukuisia kiertäviä näyttelyitä sekä syrjäseutujen talonpoikaisperinnettä parhaimmillaan, kuten Kainuussa konsanaan. Sallikaa minun kuitenkin ulkopaikkakuntalaisena huomauttaa, että näkisin kokoelmassa mielelläni vielä rikkaan teollisen historian jälkiä, mutta varkautelaiset itse päättävät, mitä museossaan esittelevät. Uskon ja toivon, että teollisuushistoriankin aika koittaa ennen pitkää.

Kun katsomme vuosikymmenen luomia näköaloja tarkemmin, voimme huomata, että kulttuuriperinnön vaaliminen on osa käynnissä olevaa kaupungistumisprosessia. Suhtaudun optimistisesti Varkaudessa havaittuun kehitykseen ja uskon sen johtavan aikanaan kaupungin perustamiseen. Sallikaa minun myös huomauttaa, että kyseessä ei tule olemaan mikä tahansa kaupunki, vaan asiantuntijain arvion mukaan eräs maailman dokumentoiduimmista kaupungeista. Kuten tunnettua, ajan oloon ovat useat tahot, kuten Valokuvaamo Jänis, Warkauden Lehti sekä A. Ahlström Oy dokumentoineet valokuvin kauppalan ja sittemmin kaupungin kasvua ja kehitystä ja lahjoittaneet ne museolle ylläpidettäviksi. Jokainen näkee, että tuollainen yli miljoonan valokuvan aineisto on aarre, josta on huolehdittava, ja hyvin museo on työssään onnistunut, vaikka museo on joutunut aika ajoin vaikeiden resurssiongelmien eteen. Nuo ongelmat eivät ole olleet ylivoimaisia, mutta niiden ratkaiseminen on vaatinut tosiasioiden tunnustamista, vastuuntuntoa sekä sosiaalista ja luovan kekseliästä mieltä. Tuon nerokkaan luovan kekseliään työn tuloksena yli 12 000 kokoelman valokuvaa on kaikkien kansalaisten nähtävillä tietoverkon välityksellä Piippujen juurella -palvelussa.

Näyttää myös siltä, että museo tulee omalla historiallisella polullaan joutumaan aika ajoin äärimmäisten tilakysymysten äärelle. Haluan korostaa, että ajan oloon museo ei voi jatkaa kiertue-elämää, vaan tilakysymys vaatii päätöksentekokykyä asiasta vastuussa olevilta tahoilta. Me kaikki tiedämme, että museo ei ole valmis, mutta havaittavissa olevat saavutukset antavat meille vankan luottamuksen siihen, että nykyiset ja tulevat sukupolvet rakentavat vesitornissa, kirjaston tiloissa, Ahlströminkadulla ja Wredenkadulla sijainneelle museolle pysyvän, kukoistavan ja onnellisen museotilan.

Ennen kuin lopetan puheeni, haluan purkaa sydäntäni sen huolestumisen johdosta, johon museon resurssien tila antaa aiheen. Muun muassa yli miljoonan valokuvan arkisto ei saa jäädä paikalleen pölyttymään, vaan tarvitaan siviilirohkeutta ja selkärankaa asiasta vastuussa olevilta tunnustaa tosiasiat ja antaa ainutlaatuiselle kulttuuriperinnölle ja sen vaalijoille arvoisensa resurssit, jotta se voi suoriutua tärkeästä ja ylisukupolvellisesta tehtävästään. Tässä vaiheessa haluan kiittää museon johtoa Tapio Kautovaarasta Hanna-Kaisa Melarantaan, museon henkilökuntaa kaikilla toimintavuosikymmenillä sekä kaikkia museon yhteistyökumppaneita. Teidän arvokkaan työnne ansiosta varkautelainen kulttuuriperintö on voimissaan, ja työnne on omalta osaltaan vahvistanut varkautelaista identiteettiä. Erityisesti viimeaikainen työ rakennettujen kulttuuriympäristöjen parissa lämmittää mieltäni. Onpa Varkauden museo herättänyt henkiin jopa kuolleeksi luultuja rakennuksiakin, joten saanen vienosti toivoa, että joku päivä museo kykenee herättämään henkiin jopa minutkin sen jälkeen, kun aika on minusta jättänyt.

Haluan myös muistuttaa asioista vastuussa olevia tahoja siitä, että minä olen kynämies ja myllystäni lähtee aika ajoin kirjeitä tahoille, jotka eivät ole herkällä korvalla kuulleet viestejäni. Yleensä noilla kirjeillä on suora vaikutus vastaanottajien urakehitykseen. Tämä siis tiedoksi varkautelaisten asioista vastuussa oleville tahoille, mikäli he haluavat liittyä tähän tunareiden joukkoon. Kansalaiset, pyydän teitä nyt nousemaan seisomaan. Kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto Varkauden museoille, niiden merkitykselliselle historialle, vahvalle tulevaisuudelle sekä varkautelaiselle kulttuuriperinnölle. Eläköön, eläköön, eläköön! Kiitän jokaista paikalla olijaa museon hyväksi tehdystä työstä sekä toivotan teille kaikille onnea ja menestystä sekä rauhaa. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti