Hyvää mieltä lehmien halailusta

Uusi terveystrendi on alkanut leviämään. Nykyään on nimittäin alettu uskomaan lehmien halailun lievittävän stressiä. Halaaminen koetaan lohduttavana, hyvää oloa lisäävänä ja tyytyväisyyttä tuovana toimintana. Lehmää halatessa oma syke laskee ja lämmin, suuri keho tuo lohtua.



Tyttö ja lehmä.
Varkauden museoiden kuva-arkisto, A. Ahlström Osakeyhtiön kokoelma/Ivar Ekström.


Onkohan lehmien halailun terveysvaikutuksista tiedetty myös A. Ahlströmin tiloilla, mitä Varkaudessakin aikoinaan oli useampia. Kosulanniemen ja Savontien maitohuolto oli järjestetty kahdelta hovilta, Pitkälänniemen hovilta, missä oli parikymmenpäinen karja sekä Kopolanniemestä. Vakiomaidon ostajille tuotiin täysi hinkki ja tyhjän hinkin piti olla valmiina sovitussa paikassa odottamassa. Maitoa myytiin myös tonkasta mittaamalla. Talvisin jakelu tapahtui jäätä myöten. Lähde: Saranat.fi

Lehmien halailun hyvää tuottava vaikutus tuli mieleen kun luin Enni Mustosen Paimentyttö – kirjaa. Kirjassa seurataan Björnsön saaren, Östersundomin kartanon ja Björkuddenin elämää piikatyttö Idan silmin. Björkuddenissa Ida tutustuu mm. Zacharias Topeliukseen eli valtioneuvokseen tai professoriin kuten häntä kirjassa puhutellaan.

Idan äiti oli lypsäjä ja Ida paimentyttö. Idan isä oli kuollut tapaturmaisesti jo aikaisemmin ja kun Idan ollessa 12-vuotias myös hänen äitinsä kuolee, Ida menee töihin Östersundomin kartanoon. Idalle tulee ongelmia mm. kielen kanssa kun Ida on suomenkielinen ja kartanoissa puhutaan ruotsia. Esim. lukusia eli läshöriä varten piti opetella ulkoa Fader vår vaikka Isä meidän oli opittu jo kansakoulussa. Päivät olivat lypsämistä, laitumelle viemistä ja yöksi takaisin navettaan tuomista.

Kartanossa Ida ihmetteli miten siistiä navetassa oli. Parhailla lehmillä oli paremmat oltavat kuin monella ison talon emännällä. Sen kun makasi puhtailla oljilla, söi mahansa täyteen rehua, märehti ja lypsi. Ja kaikilla navetassa työskentelevillä naisilla oli samanlaiset asut – jalassa puukengät, päässä samanlaiset pumpulikankaiset huivit, pitkät esiliinat ja samanlaiset paidat.


Nainen ja lehmä.
Varkauden museoiden kuva-arkisto, A. Ahlström Osakeyhtiön kokoelma/Ivar Ekström.

Jokaisen lehmän kohdalla oli rihvelitaulu, johon oli kirjoitettu lehmän nimi ja kaikenlaisia numeroita. Taulusta näki milloin lehmä oli käytetty sonnilla ja paljonko se lypsi.


Lehmiä pilttuussa.
Varkauden museoiden kuva-arkisto, A. Ahlström Osakeyhtiön kokoelma/Ivar Ekström.

Ennen joulua työväki kutsuttiin kartanoon joulukahville. Pöydät notkui herkuista ja kaikille annettiin ruskea pussi, missä oli rahaa tai omena tai karamellejä. Jouluisin käytiin myös joulusaunassa ja Tapaninpäivän aamuna mentiin joulukirkkoon.

Lääkitys oli vähän erilaista kuin nykyään. Jos lehmä oli poikimisen jälkeen uupunut, sille annettiin piristykseksi juomaa, missä oli vähän paloviinaa, kahvipannun sumpit ja sekaan muserrettu puolen kymmentä sokeripalaa.

Elämä Idalla oli rankkaa, mutta ehkä hänellekin toi hyvää mieltä ja lohtua lehmien halailu.

Varkauden museossa Teollisuuden tekijät, Kymmenen tarinaa tehtailta – näyttelyssä oleva tehtaanpilli liittyy lehmienkin elämään. Hyvällä säällä pilli kuului kymmenien kilometrien päähän ja kerrotaan että siitä lehmät tiesivät että kohta on lypsyn aika: kun pilli huutaa niin isäntäväki palaa kohta lehmiään hoitamaan ja halailemaan. Ja tehtaan pillin mukaan monet pitivät tiloilla ruokatuntinsa.

Kirjoittanut Jaana Elmgren-Salmi

Kommentit