Tehtaanvilttiin kirjottu paratiisi

 


Kirjotut kodintekstiilit loivat tunnelmaa ja suojaa koteihin.  Verhoilla rajattiin tiloihin suojaisia nukkumapaikkoja ja pidettiin lämpö sisällä. Saatavilla olevaa kierrätysmateriaalia värjättiin ja muokattiin omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi.  Säkkikankaasta syntyi pöytäliina tai istuinsuoja, tehtaanviltti somisti ikkunaa ja ovensuuta.  Puute synnytti rajatonta ideointia ja luonnonvärien ja materiaalien monipuolista käyttöä. Monessa kodissa käsitöistä tuli myös tarpeellisia lisätuloja. Lankoja kehräsivät usein lapset, mutta värjäys oli aikuisten puuhaa.  Käsityötaidot hyödynsivät yhteisöä, eikä kynttilää pidetty vakan alla.



Paperikoneessa käytettävää tehtaanvilttiä eli puristinhuopaa käytettiin paljon kodintekstiileissä.  Viltin hukkapalat, jotka eivät olleet huopuneet, olivat harvaa villakangasta.  Tehtaanviltti huopui paperikoneessa puristinosalla, missä paperi kulkee kahden huovan välissä.  Telojen välissä vesi puristui paperista huopaan.  Huopia voi olla monta yhdessä puristinosassa.  Huopa puhdistetaan huovan kierrossa, jolloin se on taas valmis vastaanottamaan vettä. Puristimella pyrittiin saamaan paperimassaan riittävän suuri märkälujuus, jolloin siirto kuivatusosalle onnistui ilman katkoja.

Puristinhuopa on nykyään polyesteri- tai polyamidilangoista kudottua kangasta, johon on neulattu polyesterinukkaa. Huovan voi bongata tehtaiden lisäksi metsätien pohjista tai kasvimaan juurimattona.






Oviverhojen materiaali on huopunutta.

               

Tyynyyn on käytetty viltin hukkapalasia, jotka eivät ole huopuneet.



Säkkikankaasta ommeltu pöytäliina.


Kirjonta-aiheet olivat perinteisiä mutta joskus tyynyliinaan pääsi eksoottisempi paratiisilintu tai oma koira.

Maire Kolari

Kommentit