Kokoelmanosto: Kasvivärjätty villahuivi


Huivi on kasvivärjätyistä villalangoista kudottu käsityöläisen taidonnäyte. Huivissa on liitteenä mallit käytetyistä langoista, kertomatta on kuitenkin jäänyt, mistä kasveista langat on värjätty. Huivissa on palttinasidos.

Käsityötaidot olivatkin yhteisössä tärkeitä, eikä värireseptiä paljastettu aina omassakaan perhepiirissä.
Huivin lahjoittajakin vastasi usean perheen yhteisössä värjäämisestä ja kutomisesta. Tietoa kerättiin sekä jaettiin Martoissa sekä 1933 toimintansa aloittaneessa Maa- ja kotitalousnaisissa. Suosituista kirjoista minullakin on työssä käytössä Emännän tietosanakirjasarjan kuudes painos vuodelta 1939, jossa on yleistä tietoa kasvivärjäyksestä sekä Pellervo - seuran 1945 julkaiseman Hulda Kontturin: Luonnonväreillä värjäämisestä. Vihkosesta otettiin lisäpainoksia ja se on luettavissa osoitteessa:

 https://www.coloriasto.net/kontturi.htm

Innostus jakaa netissä tietoa lankojen kasvivärjäyksestä ja ekoprinteistä on lisännyt harrastajia ja nostanut esiin sukupolvien keräämää taitoa, aineetonta kulttuuriperintöä.



Minulle museon Ryijy elää näyttely ja siihen liittyvä kahden vuoden työ oli käännekohta. Ensin kiinnostuin vapaa ajalla villan käsittelystä ja sitten halusin perustietoa syvempää ymmärrystä kasviväreistä mm. kuvan veriseitikistä saatavasta punaisen sävyistä.

Värin tarttumiseen lankaan vaikuttaa kasvin lisäksi mm. villan laatu, puretusaineet, liemen pH, kasvin keruun ajankohta, keittolämpötila, liotusaika ja jopa maaperän koostumus. Vahvan väriliemen voi myös käyttää uudelleen, jolloin sävyt muuttuvat usein vaaleammiksi. Muuttuvia tekijöitä on niin paljon, että aina jännittää minkä sävyistä lankaa padasta nousee!


Kuvan ruskeat sävyt värjäsin viime kesänä. Yleensä langat ensin puretetaan kuumentamalla vesi, lisäämällä puretusaine ja pestyt langat. Puretusaine saa kuidun vastaanottamaan väriä, mutta tanniinia sisältävät kasvit eivät sitä välttämättä tarvitse. Lisäsin kasvien liotusveteen hieman ammoniakkia irrottamaan väriä. Ammoniakkia käytetään myös sienillä ja jäkälällä värjätessä. Puuaines on liotuksessa alkanut luovuttaa väriä ja veden lämmetessä prosessi etenee. Liemi siivilöidään ja langat lasketaan jäähtyneeseen väriliemeen. Väriliemen lämpöä nostetaan lähes kiehumapisteeseen ja keittoa jatketaan muutama tunti. Langat jätetään usein yön yli jäähtyvään liemeen. Kuvan langoissa liemi on aamulla lämmitetty uudelleen ja siihen on lisätty kuparisulfaattia. Kuparia syventää ruskeaa väriä. Villalaatujen vaikutus tulee myös kuvassa esille.
 


Suomen luonnossa on mahtavia värikasveja. Korpipaatsamakin olisi jäänyt minulta huomaamatta. Paatsaman marjoista, lehdistä, kuoresta ja puusta saa eri värejä. Olen värjännyt marjoilla vain kerran ja sävy oli soodan ansiosta vihreä. Seuraavana kesänä toivoisin saavani marjoista sinistä, kuoresta kullanruskeaa, puusta punaista ja lehdistä keltaista.


Värien kestossa on eroja! Marjavärit eivät usein kestä, mutta paatsama on siinä poikkeus. Kukkavärejä pidetään myös valonarkoina, mutta siskoni tarhakäenkaalilla värjätty villahuivi on kahdessa talvessa vain hieman haalistunut. Marja-aronian violetti harmaantuu kauniisti. 

Menovinkkinä:

Vihreää väriä 11.9.–5.12.2021
Suomen käsityön museo
Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä

https://www.craftmuseum.fi/nayttelyt-ja-tapahtumat-0-0-0



Maire Kolari





Kommentit