Paperikone III 60 vuotta



"Tehdaslaitos, jolta rakennustelineet häviävät pitemmäksi aikaa, on tulossa takapajuiseksi. Jokainen varkautelainen voi todistaa, että Warkauden Tehtailla ei ainakaan tämä ole asian laita" (Me Kaikki-lehti, 1/1960)
Uusi tehdasrakennus sijoittui vanhempien koneiden viereen Päiviönsaareen. Me Kaikki-lehti, 1961. Varkauden museon arkisto.

 Euroopan suurin paperikone Varkauteen


Varkauden kolmannen paperikoneen investointipäätös tehtiin syyskuussa 1959. Varkauden paperiteollisuuden vahvojen miesten, Lars Mikanderin ja Bengt Rehbinderin arvioiden pohjalta kolmannen paperikoneen rakentaminen nähtiin välttämättömäksi, mikäli A. Ahlström Oy halusi pitää kiinni asemastaan paperimarkkinoilla. Erityiseksi huolenaiheeksi nähtiin se, että ilman tuotantokapasiteetin lisäämistä Ahlströmin kilpailijat voisivat pyrkiä tunkeutumaan yhtiön tärkeimmille hankinta-alueille, eli Savo-Karjalan metsiin. Suurempi voluumi myös laskisi kustannuksia, minkä lisäksi vastikään uusittujen sellutehtaan ja voimalaitoksen potentiaalia voitaisiin hyödyntää paremmin uuden paperikoneen myötä. 

Paperikonerakennuksen suunnitteli julkisrakentamiseen erikoistunut arkkitehti Keijo Ström Helsingistä. Arkkitehtuurisessa mielessä PK3 oli merkittävä muutos tehdasalueen ilmeelle. Thomén veljesten ja Karl Lindahlin edustama klassismin tyyli, joka huokui 1920-luvun suurten rakennusvuosien aikana valmistuneista vanhoista tehdasrakennuksista, sai nyt rinnalleen modernimpaa ilmettä edustavan tuotantolaitoksen. 

Kaksi vuotta kestäneiden rakennustöiden päätteeksi paperikone PK3 otettiin käyttöön 60 vuotta sitten, päivämäärällä 23.10.1961. Yhtiön oma rakennusosasto vastasi suurelta osin rakennustöistä itse konetta lukuun ottamatta, jonka rakentamista varten kauppalaan saapui saksalaisia erikoismekaanikoita.

Warkauden Lehti uutisoi näyttävästi uuden koneen käyttöönotosta. Eikä ihme, olihan kyseessä merkkitapaus. Warkauden Lehti 31.10.1961. Varkauden museon arkisto.
 

Mistään harrastekäyttöön tarkoitetusta pikkulaitteesta ei ollutkaan kyse. PK3 kuului maailman suurimpien ja nopeimpien paperiyksiköiden joukkoon. Sen tuotantokapasiteetti oli suurempi mitä 20-luvulla rakennettujen PK1 ja PK2 – koneiden yhteensä, vuosituotannon ollessa 110 000 tonnia. Kone kykeni siis tuottamaan noin kolmessa päivässä vajaa kahdeksan metriä leveän paperikäytävän Varkaudesta sinne missä kone oli valmistettu, eli Saksan lounaisosassa sijaitsevaan Heldenheim an der Brenzin kaupunkiin. 

Hankkeen kustannusarvioksi saatiin noin neljä miljardia vanhaa markkaa (lopulliset kustannukset olivat tosin lähempänä viittä), ja sitä luototti merkittävällä osuudella valtio. Toisin kuin liikepankeilta saadut lainat, valtion laina oli työllisyyslainaa. Kun lainaa myönsivät lisäksi Postisäästöpankki ja Kansaneläkelaitos, voidaan valtion osuuden koneen synnyssä olleen hyvin merkittävä.

Leif Glöersen tutustumassa uuteen paperikoneeseen. Glöersenia, joka toimi tuohon aikaan Varkauden tehtaiden paikallisjohtajana, pidetään myös Varkauden viimeisenä vanhan maailman tehtaanpatruunana. Työt ja päivät – Ahlströmin historia 1951-1981. Per Chybergson.
 

Vielä ensimmäisen maailmansodan aikana ja 1920-luvun suurina rakennusvuosina Ahlström oli hakenut suuria luottoja esimerkiksi ulkomaisilta luotonantajilta sekä kiinnittänyt omaisuuttaan lainoja vastaan. Koneen rakentamisessa siis heijastui myös ympäröivän yhteiskunnan muutos: 1960-luvun alussa elettiin maaltamuuton ensimmäisen aallon alkuaikoja, joka tulisi näkymään erityisesti Itä-Suomessa väestökatona ja tyhjentyneinä kylinä. Ensisijaisesti kyse oli A.A. Oy:n tavoitteista kasvattaa tuotantoaan ja markkinoitaan. Taustalla piili kuitenkin pyrkimys synnyttää uusia työpaikkoja Itä-Suomeen sekä tietoisesti harjoitettu aluepolitiikka, mitä valtion laitosten miljardilainat heijastivat.

Tarjouksen paperikoneen toimituksesta jättivät useat yritykset Saksasta, Suomesta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Toimittajaksi valittiin Varkauden aiemmatkin koneet valmistanut Voith, ja lopullisen päätöksen asiasta teki tuolloinen pääjohtaja, Hans Ahlström. PK3 olikin 50-luvulla pääjohtajana toimineen Ahlströmin kauden merkittävin projekti, jonka valmistumista hän ei ikävä kyllä päässyt näkemään. Yli 30 vuotta yhtiötä tunnollisesti palvellut vuorineuvos menehtyi äkillisesti aivoverenvuotoon marraskuussa 1960. 

 

A.Ahlström Oy:n henkilöstölehti Me Kaikki julkaisi vuoden viimeisessä numerossaan pääjohtaja Hans Ahlströmin muistokirjoituksen. Varkauden museon arkisto, Stora Enson kokoelma.


ALFI-projekti ja 2010-luvun uusi tuleminen

 


Tuotettuaan 2,5 miljoona tonnia sanomalehtipaperia paperikone kolmosen tuotanto pysäytettiin maaliskuussa 1985. Syynä oli ALFI(Ahlström fine paper)-projekti, jossa kone muutettiin tuottamaan hienopaperia. Esimerkiksi toimistoista tuttu kopiopaperi on tyypillistä hienopaperia. Muutoksen toivottiin, tuovan parempia tuloksia markkinoilla, mutta toisaalta kyseessä oli ehkä myös Varkauden paperiteollisuuden myyntikuntoon saattaminen.
Varkauden tehtaiden johto vakuutti sitoutumistaan kaupunkiin huhtikuussa 1984. PK3:n uusimisprojekti otettiin ilolla vastaan. Warkauden Lehti 28.4.1984. Varkauden museon kokoelma.
 

Myös PK1 muutettiin hienopaperikoneeksi. Sanomalehtipaperia tuottivat yhä PK2 sekä 70-luvun lopulla valmistunut paperiyksiköistä suurin, paperikone nelonen eli PK4. Koneiden kokonaistuotanto oli vuosittain markkinatilanteesta riippuen noin 350 000- 440 000 tonnia, joka jakautui suuripiirtein puoliksi sanomalehtipaperin tuotannon ollessa suurempaa.

"Hienopaperitehdas on keskellä markkinakamppailua, ja nyt näytetään, mihin PK3 pystyy."

(Pääjohtaja Krister Ahlström Valtterin Viesti – tiedotuslehdessä 19.9.1985) 

 

Uusittu PK3. Me Kaikki-lehti, Varkauden museoiden arkisto, Stora Enson kokoelma.

Niin tai näin, joulun alla 19.12.1986 julkistettiin suuri yrityskauppa, jossa Ahlströmin Varkauden metsäteollisuus siirtyi sen kilpailijalle, Enso-Gutzeitille. Ahlström perusteli liiketoimea muun muassa sillä, että yritys halusi keskittyä jatkossa Varkauden tuottaman ”bulkkipaperin” kuten K. Ahlström asian ilmaisi, sijaan konepajateollisuuteen ja erikoispaperilaatuihin. Yhtiö tähtäsi vahvasti ulkomaille, eikä PK3 muiden muassa enää sopinut sen suunnitelmiin. 

Koneet siirtyivät uusille omistajille, Ensin Enso-Gutzeitille ja myöhemmin nykyiselle Stora Ensolle. Seuraavan kerran kone loi nahkansa uudelleen 30 vuotta myöhemmin. Aamuvarhaisella 26.8.2015 hienopaperikone pysäytettiin. Konetta ei kuitenkaan muiden tapaan poistettu käytöstä. Varkautelaisten iloksi jo seuraavan vuoden huhtikuussa vihittiin käyttöön uusi ”PK3”. Uudistettu kone valmisti nyt pakkauspahvin raaka-ainetta eli kraftlaineria. Varkauden paperikoneista ainoana PK3 on selvinnyt tapakulttuurimme ja maailmanmarkkinoiden muuttaessa muotoaan.

 

Uusittu kartonkikone. Kuva: Stora Enso Oyj/Satu Natunen


PK3 on historiansa aikana selvinnyt talouden lamakausista, teollisuuden rakennemuutoksista ja maailmantalouden myllerryksistä. Koneen 60-vuotinen taival on osoittanut, että maailmassa vain muutos on pysyvää. Kun kaupunkimmekin on suuripiirtein saman ikäinen, ei voi olla vertaamatta PK3:a ja Varkautta. Eittämättä niissä on paljon samaa. Muutoksesta toiseen, mutta pinnalla pysyen, huomisen ollessa aina tulevaisuutta.

Entä kenelle suuntaamme onnittelumme? Paperi vai -pahvikoneelle? Käytetään sen ytimekästä lyhennettä, siihen ei asia vaikuta. Onnittelut PK3, toivottavasti vielä monet merkkipaalut edessäpäin! Nähkäämme rakennustelineet tulevaisuudessakin Päiviönsaarella.

Kommentit