Konferenssiterveisiä Montrealista

Osallistuimme yhdessä yhdessä Anne Häkkisen ja Pasi Saarimäen kanssa. 28.8. - 3.9.2022 TICCIH:n (The International Committee for the Conservation of the Industrial Heritage) konferenssiin Industrial Heritage Reloded Kanadan Montrealissa. Seuraava postaus kertoo vähän itse konffan tapahtumista, mutta vyöryttää lukijoille myös varsin typerryttävän kuvakavalkaadin Montrealin teollisista ympäristöistä ja arkkitehtuurista, johtuen täysin kirjoittajan henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Pasia ja Annehan ovat Jyväskylän yliopiston Historian ja Etnologian laitokselta, Varkauden teollisuushistorian tutkimushankkeesta. Varkaus oli hienosti esillä kansainvälisessä teollisuusperintöyhteisössä. Puhuin itse aineettomasta teollisesta kulttuuriperinnöstä koko Suomen ja Varkauden mittakaavassa, Pasi ja Anne kertoivat tutkimushankkeesta. Varkauden museoiden ja kaupungin lisäksi edustin myös Teollisuusperintöseuraa, joka on TICCIH:n Suomen toimija.

Harvinaista kyllä, meidän puheenvuoroillemme, jotka olivat heti ensimmäisenä konferenssipäivänä maanantaina, oli varattu ihan kookas auditorio, ja kuulijoitakin oli kivasti. Mikä parasta, kuulijoilla oli paljon kysyttävää ja keskusteltavaa molempien puheenvuorojen jälkeen. Saimme myös runsaasti kysymyksiä ja kontakteja omien sessioiden jälkeenkin.

Konffan parasta antia olivat Keynote-luennot, jotka keskittyivät syvemmin seminaarin teemaan. Ehdoton suosikkini oli saksalaisen Stefan Bergerin luento Trajectories of deindustrialization and the memoryscapes of industrial pasts – Towards global perspectives. Luennossaan Berger puhui deindustristialismin hyvinkin erilaisista vaikutuksista teollisiin yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Lisäksi kuulimme hurjan monta erilaista puheenvuoroa valtavan monesta maasta. Olihan osallistujia noin 350 henkilöä jokaisesta maanosasta.

Alun perin tekstiilitehtaana toiminut rakennus 
on nykyisin muutettu varsin tyyriiksi asunnoiksi.
Samalla koko alueen profiili on muuttunut. Ne,
jotka olivat koko ikänsä työskennelleet ja asuneet 
alueella menettivät prosessissa omistajuutensa
omaan perintöönsä. Näissä asunnoissa ei todel-
lakaan työläisillä ollut varaa asua. Ja toki tehtaiden
lopettaessa työpaikat vähenivät räjähdysmäisesti ja
se toi alueelle paljon muitakin ongelmia.
Tämä toistui hyvin monessa entisessä
teollisuuskiinteistössä kanavan varrella.

Lachinen kanava on ollut äärimmäisen tärkeä
Montrealin alueen teollisuudelle. Aikaisemmin
kanavan varrelle keskittyi hurjat määrät tehtaita. 
Työläiset asuivat kanavan molemmin puolin
sijoittuneille asuinalueille. Teollisuuden murros, eli
juuri se aikaisemmin käyttämäni englanninkielinen
 termi deindustristialismi iski tälle alueelle, sekä
sen asukkaisiin ja yrityksiin erityisen kovasti
1980-luvulla.

Kanavan varrella ja vanhoissa tekstiili- ja paperitehtaan rakennuksissa oli toki myös piktoreskeja maisemia. Muutokset ovat aiheuttaneet paljon negatiivista, mutta iloista toki on se, että kaikkea ei ole purettu. Piiput on tietysti kauniita kaikkialla!

Ihanaa, vähän rähjäistä teollisuusrakennusta löytyy toki kanavan varrelta ja lähialueilta vielä. Tässä tyhjäksi jääneet mallastehdas ja valtava siilorakennus. Kanavan varrella olevista tehtaista toiminnassa on enää yksi, viljatehdas.

Muutama sana vielä Montrealin arkkitehtuurista ja kaupunkikuvasta. Montrealissa selvästi rakentaa saa varsin vapaasti. Katukuvassa yhdistyi erikoisella ja kiehtovalla tavalla vanha ja uusi. Vähän minun piti nieleskellä kyllä täkäläisen kaupunkisuunnittelun tapaa, aikakausien ja tyylien yhdistelmät olivat niin käsittämättömän monimuotoisia.  

Uutta ja vanhaa rinnakkain.

           

Hienoja ja hurjia katumaisemia. Tuohon eka kuvassa taustalla näkyvään Aldred buildingiin rakastuin suunnattomasti. Se on vuonna 1931 valmistunut Aldred and Company Limitedin konttorirakennus, joka muistuttaa suuresti aikalaisiaan Empire State buildingia ja Chrysler buildingia. Kaupungissa harrastettiin myös aika paljon fasadirakentamista (eli siis vanhan rakennuksen julkisivu ainoastaan säästetään ja kaikki muu rakennetaan uusiksi), joka oli kyllä aika arveluttavaa. Yksi esimerkki keskimmäisessä kuvassa, jossa vanhaan kirkon torniin on rakennettu kiinni uusi lasikuutio. Viimeisen kuvan valkoinen karkki on myös saanut ympärilleen uutta ihan eri tyylistä ja kokoista rakennusta.

Ja vielä helmi lopuksi:

Habitat 67 on arkkitehti Moshe Safdien järisyttävän hieno blokeista koostuva asuinkompleksi, joka valmistui Montrealin maailmannäyttelyyn vuonna 1967. Tämän takia kannatti kävellä (ja vähän eksyä) useampikin tunti. 

Konffaterveisin, Hanna-Kaisa 

P.S. tässä kuvassa olen konffan illanvietossa L’Écomusée du fier mondessa, joka on muuten rakennettu entiseen työläisten kylpyrakennukseen (vrt. meikäläisten yleiset saunat). Tuo taustalla oleva katsomo/ juhlatila on kylpylaitoksen uima-allas. Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin!